Aamulla lähdimme
Tyttären kanssa
paikalliseen Ostosparatiisiin
tekemään vielä
viimehetkenostoksia.
Sillä aikaa
Mies ja Vävy
hakivat auton.
Suuntana Tavistockin
kaupunki
Kortteja pitää lähettää, niille
kenellä ei ole nykytekniikkaa
käytössä.
Allan Dolanilta niitä löytyi.
Aikamme harhailtuamme,
löysimme pubin ja
pubiruokaa.
Vatsa täynnä on hyvä lähteä kohti
Dartmoorin nummia.
Paikallinen kuuluisuus,
Duke of Bedford,
toivotti meille hyvää matkaa.
Palasimme parkkipaikalle eri reittiä
ja löysimme kuvauskohteen!
Matka jatkukoon.
Nummet ohoi,
täältä tullaan.
Näkymä oli henkeäsalpaava!
Sumun seasta putkahteli
kaikenlaista näkyviin.
Kahden sillan majatalon pihalla
oli vartioimassa kuvauksellisia hanhia.
Vävy halusi ottaa kuvan.
Äkäiset hanhet alkoivat nokkimaan
vierailulla olevaa vanhaa
pariskuntaa.
Mummo kaatui ja satutti päänsä.
Onneksi Sisar Nightingale
oli paikalla, vei Mummon
sisälle ja antoi ensiapua.
Pariskunta päätti lähteä omalla
autollaan (ei ambulanssilla)
Tavistockin sairaalaan.
Hotellin johtaja halusi tarjota
Nightingalelle ja hänen
seurueelleen kiitokseksi teet!
Hups, olimme hieman
alipukeutuneita.
Ei haittaa, mekin
olimme tervetulleita.
Kiittelyjen ja tervetuloa
toistekin -toivotusten
jälkeen matka jatkui.
Seuraavan majatalon pihassa ei
ollut kaatuilevia mummoja,
eikä äkäisiä hanhia.
Sen sijaan ihana
silkkikarvainen poni.
Emme jääneet teelle,
eikä meitä pyydettykään.
Seuraava kohtaaminen
tapahtui keskellä
nummia.
Ylämaan pojat
seisoskelivat tien
vieressä jykevinä
kuin kalliot.
Matkamme yhtenä kohteena
oli vanha linna, josta
on tehty hotelli.
Pimeä tavoitti meidät juuri
linnan pihalla,
mutta se ei yhtään
vähentänyt linnan kauneutta.
Vävy taikoi kamerallaan
pimeyden pois.
Rullasen pokkarikuvassa
näkyy todellisuus.
Sisällä tuoksui savu.
Hotellityöntekijät olivat
pukeutuneet kuin entisajan
palvelijat lordien
metsästyslinnoissa.
Illan pimeydessä ajelimme kohti
Plymouthia.
Ylämaan pojat olivat jo nukkumassa,
samoin lampaat
ja ponit.
Niin mekin kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti