Helmikuun luetut

"Kolme vahvaa naista (Trois femmes puissantes) koostuu kolmesta kertomuksesta. Ensimmäisen päähenkilö on Norah, Ranskassa asuva asianajaja, joka matkustaa isänsä kutsusta kotiin Senegaliin. Siellä häntä odottaa yllätys, jonka seurauksena hänen elämänsä muuttuu. Toisen kertomuksen päähenkilö on ranskalaismies, Rudy Descas, joka riideltyään afrikkalaissyntyisen vaimonsa Fantan kanssa on lopulta valmis itsekin katsomaan peiliin. Kolmas kertomus sijoittuu Senegaliin ja kertoo nuorena leskeksi jääneestä Khadystä, joka odottaa toiveikkaasti pääsyä laivalla Afrikasta Eurooppaan.Vaikeista aiheista ja julman väkivallan kuvauksista huolimatta kertomusten sävy on toiveikas ja luottavainen. Periksi ei anneta. Meri on ylitettävä, siltoja on rakennettava, uutta maailmaa rakennettava."

Rullaselle kirja jätti 

ikävän jälkimaun.

Oliko kirja oikeasti

toiveikas?
Ehkäpä oli, mutta

Rullaselle liian

realistinen.

 "Barbarotti palaa 60-luvulle.Yksinäisyys, rakkaus ja itsekkyys johtavat inhimilliseen tragediaan Nesserin tarkan psykologisen silmän ohjailemina.Metsästä jyrkänteen alta löytyy kuollut mies. Tapaus kävisi onnettomuudesta tai itsemurhasta, jollei miehen tyttöystävä olisi kuollut samassa paikassa 35 vuotta aiemmin, kun he olivat ystävineen sieniretkellä. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. Barbarotti ja Backman jäljittävät ystäväpiiriä, johon uhrit kuuluivat 60-luvun Uppsalassa. Mitä tapahtui huolettomien ylioppilasvuosien päätteeksi? Ja miksi jonkun on kuoltava sen takia vielä vuosien jälkeen?"

Helppolukuinen,

perinteinen.

Barbarotti selvittää

rikoksen kuin rikoksen. 

 "Yksinäinen baarimikko Bob yrittää pysyä kaidalla polulla. Kun hän löytää hylätyn koiranpennun ja kohtaa pian sen jälkeen kiinnostavan naisen, elämässä tuntuu olevan toivoa. Mutta Bobin serkun omistama baari toimii tsetseenimafian postilaatikkona, paikkana jossa likainen raha vaihtaa omistajaa.Tarkkasilmäinen poliisi kiinnostuu baarin toiminnasta, koiranpennun edellinen omistaja ilmestyy paikallle vaatimuksineen, ja Bob on väärässä paikassa väärään aikaan. Hänen on aika tehdä tilit selviksi - myös itsensä kanssa."

Mielenkiintoinen,

novellimainen.

Yllättävä loppuhuipennus. 

Vuosipäivänä

Anopin kukka kukkii