keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Syyskuun luetut

"Tukholmassa asuvan englantilaisen diplomaattiperheen poikavauva katoaa. Muutamaa tuntia myöhemmin lapsi ilmestyy Ison-Britannian suurlähetystöön. Pari päivää myöhemmin vauva katoaa uudelleen, samoin lapsen hoitaja. Ja vähän sen jälkeen myös perheen teini-ikäinen tytär.
Joku sieppaa järjestelmällisesti perheen jäseniä vain palauttaakseen heidät vähän ajan päästä takaisin kotiin. Joku, joka haluaa osoittaa valtansa. Joku, joka ei kaihda mitään keinoja. Perheen isä, diplomaatti William Smythe, on tavallisesti viileä ja tilanteet hallitseva henkilö, mutta nyt joku muu vetelee ohjaksista ja uhkaa hajottaa hänen elämänsä palasiksi. Kun käyttäytymistieteilijä Alex King tulee vedetyksi mukaan dramaattisiin tapahtumiin, on hänellä edessään vaikeita kysymyksiä. Kuka on tämän pirullisen suunnitelman takana ja miksi? Ja mitä tapahtuu, jos hän ei kykene auttamaan perhettä?"
Ei kovin kummoinen.
Ja kuitenkin piti
lukea loppuun asti.


"Tavalliset pikku pihajuhlat esittelee kolme pariskuntaa, josta jokaisen näkökulmaan tutustutaan, vaikka naiset tuntuvat saavan miehiä enemmän tilaa. Erika ja hänen miehensä Oliver ovat kirjanpitäjiä, tiukkoja ja järjestelmällisiä ihmisiä, joita yhdistää traumaattinen lapsuus. Erika on aina sanonut, ettei halua lapsia, mutta nyt pariskunta haaveilee vanhemmuudesta. Lasten hankkiminen ei kuitenkaan ole helposti tehty. Hankalan Erikan vastentahtoinen paras ystävä Clementine on sellisti, joka on valmistautumassa tärkeään koe-esiintymiseen. Clementinen aviomies Sam on omistautunut isä heidän kahdelle pikku tyttärelleen, mutta lapsiperhearki on ajanut avioliiton ahdinkoon. Kun Erika kutsuu Clementinen ja Samin naapurinsa luokse grillijuhliin, kipukohdat paljastuvat. Kolmantena pariskuntana ovat Erikan ja Oliverin varakkaat naapurit, Vid ja Tiffany. Tiffany on uhkea blondi, jolla on menneisyydessään keskiluokkaisia rouvia shokeeraava salaisuus. Vid puolestaan on hyväntahtoinen mahtailija, joka ulkoisesti näyttää gangsterilta. Jostain syystä pariskunta on saanut tyttärekseen hiljaisen lukutoukan."
Moriartyn tyyli on
mukaansatempaava.
Joudut ahmimaan 
sivu sivulta
saadaksesi selville
tapahtuneen.
Ehdottomasti suosittelen.