lauantai 27. huhtikuuta 2013

Huhtikuun luetut

 
"Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."
Huikea lukuelämys. 
Erin Morgenstern maalaa upean, mielikuvituksellisen  
yösirkuksen silmiesi eteen. 
Voit nähdä teltat ja tapahtumat koko ajan,
kuin katsoisit elokuvaa.
Upea, suosittelen ehdottomasti!! 

 Kansi: Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
"Rikkaan perheen 19-vuotias poika Marc putoaa kotinsa ylimmän kerroksen ikkunasta juhannusjuhlien aikana. Monelta taholta vakuutetaan, että kyse on traagisesta onnettomuudesta tai itsemurhasta, mutta Marcin äiti ei anna periksi. Juttua alkaa tutkia argentiinalaissyntyinen komisario Hector Salgado. Vähitellen Marcin kuoleman takaa paljastuu pitkään jatkunut julma vyyhti, jossa etuoikeutettujen pieni piiri suojelee toisiaan loppuun saakka - ja seurauksista välttämättä.
Kirja käynnistyy hieman hitaasti, mutta espajalainen kulttuuri kiehtoo. Hill raottaa synkää salaisuutta, joka johtaa kauas menneisyyteen. Loppu kirjasta onkin sitten pakko lukea yötä myöden karmivaan loppuun saakka"  lainaus mtv3.fi -sivulta.
Näin juuri kävi Rullasellekin, pakko lukea loppuun saakka.
Suosittelen. 

 James Patterson: Paha Mary, kansikuva
 Pahassa Maryssa Alex Cross joutuu keskeyttämään perhelomansa, kun tunnettu näyttelijä surmataan kotinsa edustalla Beverly Hillsissä. Tekijäksi ilmoittautuu "Mary Smith". Ovatko Hollywoodin A-listalaiset nyt myös Maryn tappolistalla? Armoton kilpajuoksu sarjamurhaajan kanssa vie Alex Crossin uransa kuohuttavimpaan ajojahtiin.
Alex Cross on yksi Rullasen suosikkihahmoja dekkarikirjallisuudessa. Eikä Alex petä tässäkään kirjassa.

 Chris Cleave: Poikani ääni, kansikuva
Huhtikuu on hyvien kirjojen kuukausi.
 "Kun Arsenalin jalkapallostadionilla Lontoossa tehdään terrori-isku, tuhansien kuolleiden joukossa on myös nelivuotias poika ja hänen isänsä, Arsenalin vannoutuneimmat kannattajat. Kun pommi kotijoukkueen päädyssä räjähtää, pojalla on kädessään pieni kangaspupu, joka löytyy myöhemmin tuhkan ja tuhon keskeltä."Hyvä Osama", alkaa pojan äidin kirjoittama kirje, jollaista hän ei toivo kenenkään muun enää joutuvan kirjoittamaan. Niin alkaa myös vavahduttava matka yhden naisen sortuvaan mieleen.Poikani ääni on kirje Osama bin Ladenille, äidin suruhuuto." 
Kuinka kukaan voi olla vaikuttumatta ja liikuttumatta tätä kirjaa lukiessa? kysyy Guardian. Näin kävi Rullasellekin.
Yhdessä illassa ja aamussa kirja oli ahmittava loppuun.
Niin todentuntuinen, että jo mietin onko tämä tapahtunut joskus oikeasti.  

Kansi: Chris Cleave: Little Been tarina "Koskettavuuden tarinaan tuo viaton nigerialaistyttö, paperiton pakolainen Englannissa. Hänen  kotikylästään tuli öljysodan kiistelykenttä, tyttö näki liikaa ja siksi sotilaat olivat tappaa hänet. Little Bee onnistuu hakeutumaan toimittajapariskunnan luo. Heidän kohtalonsa sitoo yhteen eräs tapahtuma Nigeriassa vuosia sitten. Romaanin toisella päähenkilöltä, Sarahilta, puuttuu toinen etusormi tämän tapahtuman vuoksi."
Tämäkin Cleaven kirja vei mukanaan. Kannattaa lukea, ehdottomasti. 

Kansi: Lincoln Child ja Douglas Preston: Tulikivi
 "Pendergast saa vastaansa vanhan vihtahousun. Long Islandilla sijaitsevan kartanon jykevien porttien takana FBI:n erikoisagentti Pendergast kohtaa kammottavan verilöylyn jäljet. Lukitulta vintiltä, tulikiven tukahduttavan katkun keskeltä löytyy taidekriitikko Jeremy Groven maalliset, kytevät jäännökset, joiden vieressä on lattiaan painautunut sorkanjälki. Näkymä muistuttaa tarunomaisia kertomuksia kauheuksista, jotka lankesivat niiden ylle, jotka tekivät sopimuksen paholaisen kanssa."
FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast 
on myös Rullasen suosikkihahmoja. 
Tieteen ja yliluonnollisen yhdistäminen 
vie lukijaa loppuun asti. 
Onko kyseessä Vanha Vihtahousu. 
salaisuus selviää vasta loppumetreillä.

 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Loma numero 2: kolmas päivä

Niin olimme taas Napapiirin sankareiden jäljillä.
Siihen oli auto jäänyt, Baarikaapin eteen.



 Näyttää olevan tienviittoja vähän joka suuntaan samassa risteyksessä.




 Päätimme lähteä moottorikelkkasafarille. 

Huh huh, huimaa kyytiä Ylläksen huipulle ja takaisin.
Ensin täytyi pukeutua asianmukaisiin varusteisiin.



Huipulla tuulee!

















 Komea Paljunlämmittäjä jäi lämmittämään paljua, kun lähdimme safarille. Ja kun palasimme takaisin, 
Silmänilo oli jo käynyt nautiskelemassa. 
Mittari näytti kyllä vielä aika mukavaa lämpötilaa paljussa. 
Siihen emme menneet, vaan lähdimme Pappalaa kohti.


Pipokin löytyi!
Muuhun väritykseen sopiva.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Loma numero 2: toinen päivä

Aprillipäivänä päätimme viettää  
Pappala- ja kylästelypäivän.
Matkasuunnitelmana: Enola, Ämmilä ja Kummila. 
Poronkäristys uuniin ja kylästelemään.

Enolan vanha kesänavettaa taitavat vain  jänikset käyttää talvikotinaan.



Perillä meidät vastaanotti äänekäs, mutta ystävällinen Koiravahti.




Serkku oli hävittänyt autonavaimensa. Luulimme aluksi etsintää Aprillipilaksi, mutta ei, 
avaimet olivat hävinneet jo ennen Aprillipäivää.
Jatkoimme hetken etsintää pihassa, 
mutta emme mekään löytäneet niitä. 
Varmaankin Herra Harakka oli noukkinut ne omaan talteensa. Serkulla oli sen verran komea ja siisti auto, että Kukatahansa olisi halunnut ne avaimet omakseen.


Pikkusisko rakastaa näitä maisemia ja on aina yhtä iloinen tänne päästessään.
 Matka jatkui siis Ämmilään. 
Isoveli jatkoi kuvaamista.


Ämmilässä ei ollut ketään kotona. 
Vain yksinäiset crocsit liiterin nurkalla. 
Taisivat odottaa kesää siinä.

 Paluumatkalla Rullanen ja Isoveli olivatkin 
yhtäkkiä  samanpituisia. 
Lyhenikö Isoveli vai kasvoiko Rullanen?

Pysähdyimme hetkeksi odottelemaan myymäläautoa, 
mutta kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut, jatkoimme matkaa.


 

Poronkäristys oli melkein valmis, Puikkojen kiehuessa Isoveli ja Pikkusisko tekivät vielä pienen lenkin lumikengillä.




 Ruokailun jälkeen kaikki päättivät 
ottaa pienet ruokaperräiset.
 

Iltasella Rullanen ja Pikkusisko 
 kävivät vielä Kummilassa. 
Siellä olikin ollut poikkeuksellinen Pääsiäinen, 
ainoat pääsiäisvieraat olimme me - onneksi edes me menimme.