Täällä sitä ollaan taas,
Synnyinseudulla.
Isoveli teki aamulla eväät rinteeseen lähtijöille.
Viime hetkellä Rullanen päätti lähteä mukaan, koska oli odotettavissa, että Tätikuopus saattaisi ehtiä myös perheineen Tunturiin.
Silläaikaa, kun toiset
laskettelivat rinteessä,
Rullanen pyörähti kisoissa.
Tapaamassa Lapsuusystävää.
Siinähän aika vierähti hyvin jutellessa.
Samanikäinen Lapsuusystävä,
jolla ei itsellä ollut kuin kaksi sisarusta, on nyt jo kahdeksalle mummo, yhdeksäs tulossa!
Kun laskettelijoiden mahassa alkoi kurnia nälkä, he soittivat ruokapalveluun = Rullanen.
Rullanen kömpi eväsrepun kanssa laavulle.
Tällä kertaa ei oltu varattu mukaan juomisia, vain pienet eväät ja makkaraa paistamista varten.
Mies kuunteli kaihoisasti naapurilaskettelijoiden
tölkkien sihahduksia.
Pikkusisko sai tarpeekseen laskettelusta tälle päivälle
ja päätti lähteä Rullasen mukaan.
Maisematietä osattiin ajaa ihan ilman Opastakin,
siksi navigaattori oli pimeä ja hiljaa.
Rullanen halusi tarkistaa löytyisikö Tunturin toiselta puolen sopivaa pipoa. Ei muuten löytynyt.
Tällä pipolla olisi saanut samalla myös uuden kampauksen!
Emme vuokranneet, vaikka keli olisi ollut mitä mainioin
potkukelkkailua ajatellen!
Lumiperhosen seinältä olisi voinut valita itselleen sopivat sarvet.
Ei tätäkään pipoa!
Seuraava pysäkki Kellokas.
Tätikuopuskin on jo napapiirin tällä puolella.
Kohta tavataan!
Silmättömät sudet vartioivat Kellokkaan sisäänkäyntiä.
Kärppä odotti kärppänä ulospääsyä!
Alakerran näyttelytiloissa oli pieni pätkä Meän kielen sanakirjaa, että tyhmemmätkin turistit ymmärtävät mistä puhuthan.
Lähdimme koko porukka Enolaan kahville.
Voi miten mukava päivä meillä olikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti