"Hyytävien teinisurmien sarja järkyttää Reykjavikissa – kuka on raakojen tekojen takana?
Teinityttö surmataan julmasti työpaikallaan elokuvateatterissa. Tytön ystävät saavat karmaisevia Snapchat-viestejä, joissa hän anoo armoa. Kun ruumis lopulta löytyy, se on merkitty numerolla 2. Teinipoika joutuu samankaltaisen kohtalon uhriksi pari päivää myöhemmin, myös hänen ystävänsä saavat armonanomusviestejä. Ruumis on merkitty numerolla 3. Rikostutkija Huldar tutkii numeromurhia, joissa tarvitaan myös lastenvalvoja Freyjan näkemystä. Kaksikon välejä hiertää eikä Freyja haluaisi olla missään tekemisissä Huldarin kanssa. Yhtä mieltä he ovat vain siitä, että totuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen."
Hyytävä.
Ajankohtainen.
Islanninkielisten nimien
lukeminen vaikeaa,
hidastavaa.
ð -kirjain oliluettava d:ksi,
jotta lukeminen sujui.
Suosittelen!
"Isä oli viimeinen, joka näki Linan elossa. Siitä on nyt kolme vuotta, ja surun murtama isä etsii yhä. Hän ajaa Pohjois-Ruotsia halkovaa Hopeatietä ja koluaa joka ikisen mökki- ja metsäautotien, tutkii hylättyjä maatiloja, umpeenkasvaneita pusikoita. Hän ei anna periksi vaikka muut tuntuvat luovuttaneen. Linan ääni vaatii häntä jatkamaan. Tukholmalainen Meja joutuu muuttamaan Glimmersträskin tuppukylään sekavan äitinsä kanssa ja vihaa kohtaloaan. Hän on yhtä vanha kuin Lina oli kadotessaan. Kun syksy pimenee, Mejan ja Linan isän välille syntyy yhteys. Tilanteet kiristyvät seudulla, kun jälleen yksi tyttö katoaa."
Taas uusi ruotsalainen
kirjailijatuttavuus.
Siirsin pitkään kirjan
aloittamista,
turhaan.
Kirja imaisi aiheeseen,
enkä voinut laskea
sitä käsistäni ennen
loppuhuipennusta.
Suosittelen.