lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäkuun luetut

"Nyt vierailija on päiväkodissa. Ja Jan, joka on vastuussa makuuhuoneessa nukkuvista lapsista, on oven takana kellarissa. Lastentarhanopettaja Jan Haugerilla on uusi työpaikka: Sankta Patrician oikeuspsykiatrisen sairaalan päiväkoti. "Sankta Psyko" ja sen potilaiden lapsille tarkoitettu päiväkoti on erotettu toisistaan muurilla, mutta vierailupäivinä lapset pääsevät maanalaista tunnelia pitkin tapaamaan vanhempiaan. Janin tehtäviin kuuluu saattaa heidät tunnelin läpi. Työskentely raaoista väkivaltarikoksista tuomittujen potilaiden läheisyydessä ei ole helppoa, varsinkin kun syyt Janin päiväkotiin pestautumiselle paljastuvat kaikkea muuta kuin pedagogisiksi. Menneisyydessä kummittelevat Janin työvuoron aikana kadonnut pikkupoika ja pakkohoitoon määrätty ystävä Alice Rami."

Kirjassa jännitys tiivistyy
tiivistymistään.
Loppuhuipennus on
jokseenkin yllättävä.
Kannattaa ahmia
loppuun asti.



"Kertomus suurenmoisesta perheestäni." Saksalainen journalisti, kirjailija Marion Brasch (s.1961) kuvaa teoksessaan poikkeuksellista elämäänsä etuoikeutetun poliittisen perheen jäsenenä entisessä DDR:ssä lapsuusvuosistaan aina Berliinin muurin murtumiseen saakka. Braschin juutalainen isä pakeni natsien vainoja Englantiin 1940-luvun alussa. Heti toisen maailmansodan päätyttyä isä palasi Saksaan haluten auttaa synnyinmaansa jälleenrakentamisessa. Isä kohosi poliittisella urallaan DDR:n hallituksen ministeriksi. Perhe vietti elitististä elämää DDR:n poliittisen hierarkian huipulla – yhtenä tuloksena se, että perheen kolmesta pojasta tuli sosialistista järjestelmää kritisoivia taiteilijoita. Vuonna 1968 yksi pojista, länteen loikannut kirjailija Thomas Brasch otti julkisesti kantaa Neuvostoliiton toteuttamaan Tšekkoslovakian miehitykseen. Seurauksena ministerinä toimiva isä paljasti poikansa Stasin johdolla, minkä johdosta isä erotettiin ministerin paikaltaan." 

Elämänkertaa DDR:stä.
Tosi tarinaa tosi elämästä.
Mielenkiintoinen.


"Eläkkeellä oleva Harold Fry viettää rauhallista elämää vaimonsa Maureenin kanssa. Arki englantilaisella pientaloalueella sujuu nurmikkoa leikaten, teetä juoden ja naapureiden kanssa jutustellen. Eräänä päivä Harold saa postia entiseltä työkaveriltaan Queenielta, joka on kuolemassa syöpään. Harold päättää lähettää Queenielle kortin ja postitusreissulla poikkeaa huoltoasemalle ostamaan jotain syömistä. Huoltoaseman tarjoilijan kanssa käymänsä merkityksellinen keskustelu mielessään Harold jatkaa matkaansa ohi postilaatikon, ja ohi toisenkin. Pikkuhiljaa hän päättää viedä vastauksensa perille kävellen. Edessä on liki 800 kilometrin matka Etelä-Englannin Dorsetista aivan Skotlannin rajalle."

Kuvitteellista elämäntarinaa.
Suosittelen lukemaan
alusta loppuun asti.



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusta



Tästä se juhannus alkaa.
Aikamiespoika tekee 
edesmenneen Äitinsä
reseptillä
juhannusherkkua!


Pöytä kata itsesi!
Vips vaan ja
siinä se on!





 Juhannusta kaikille!




torstai 11. kesäkuuta 2015

Bitter sweet trip to Sweden

 Viimekesänä uhkarohkean
Norjan reissun tehnyt tiimi
päätti lähteä käymään
Ruotsissa.
Isoäidille rakas Serkku
 oli vakavasti sairas.

Matka alkoi sateisissa merkeissä.

Päästyämme laivaan
sääkin muuttui
aurinkoisemmaksi.

Laiva oli tupaten täynnä.
Isoäidin yrityksistä huolimatta,
jouduimme yöpymään 
varaamassamme hytissä:
autokannen alla!
Päätimme pysytellä mahdollisimman
pitkään poissa hytistä.

Kalaravintolan ruoka
oli hyvää ja
maistui kaikille.


Baarin drinkit maistuivat.
Alkoholilla ja ilman.

Yö menikin tosi hyvin.
Kaikki nukkuivat kuin 
tukit.
Laivasta lähtö vähän jännitti,
että osataanko ajaa
Uppsalaan päin.

Lähtö sujui hyvin.
Olimme oikealla tiellä. 
Pikainen pysähdys Sigtunassa

Hauska kirjakioski
Valitettavasti meillä ei 
ollut mukana yhtään
vaihdettavaa kirjaa.

Perillä Uppsalassa
totesimme, että
Serkun kunto oli
tosi huono.
Kuitenkin hän jaksoi ja
halusi ottaa
meidät vastaan.

Lähdimme Serkun lapsien kanssa
syömään ja lupasimme
tulla sen jälkeen
uudestaan.

 Isoäiti ja Serkun lapset
palasivat sairaalaan.
Rullanen, Isosisko ja Vävy
kiertelivät hetken
aikaa Uppsalan kaupunkia.



 Pääsimme yöksi Fulleröhön 
Serkun asunnolle, jossa
asui hänen nuorin poikansa.

Talo oli peltojen
reunamilla
parikymmentä kilometriä
Pohjoiseen päin.


Aamulla kävimme vielä
sairaalassa.
Serkku vaikutti olevan
paremmassa kunnossa.

Oi, jospa olisimme 
arvanneet, että
olimme hänen viimeiset vieraansa.

Olimme jo ajaneet hyvän
tovin kohti Tukholmaa,
kun Rullanen huomasi
laukkunsa jääneen Fulleröhön!
Ei muuta kuin takaisin, 
onneksi autossa
oli kääntyvät 
etupyörät!

Tukholmassa riitti ruuhkaa.
Ruotsin ylioppilailla sattuivat
olemaan penkkariajelut.

 Saimme kuin saimmekin
parkkipaikan, ihan
vähän vain laittoman.
Siitä lähdimme kohti
Gamla Stania.



Ehdimme laivaan hyvissä ajoin

Taas Isoäiti yritti vaihtaa hyttiä.
Nyt olisi  ehkä kannattanut,
olimme melko keulassa.
Ryminää riitti Ahvenanmaalle
tultaessa ja lähdettäessä.

Käytimme samaa taktiikka
kuin tullessa.
Tarpeeksi pitkään
kannella.



Laivamatka sujui hyvin.
Aamulla tuli kiire, koska
kellot olivat jääneet
Ruotsin aikaan.
Eipä tarvinnut odotella
ja empiä, että kävisinkö
vielä ostamassa jotain.

Tapasimme Helsingissä
Rullasen keskimmäistä
Pikkuveljeä sekä
nuorinta Pikkusiskoa.

Päästyämme kotimatkalla
perinteiseen pysähdyspaikkaan, 
Stop´n go -grillille,
saimme suruviestin.

 Serkkun lähtöjuhlaa
vietettiin
kahden viikon päästä.