Vävy ja Isosisko lähtivät
vuodeksi Englantiin.
Matkakärpänen puraisi Rullasta
- sinne pitäisi päästä käymään.
Kohteena Plymouth,
kaupunki, joka näkyy
Lumiukon joulutarinassa.
Taas mentiin Finnairin siivin.
Heathrow on vielä isompi kenttä,
varoittelivat suomalaiset
lentoemännät, kun Helsinki-Vantaalla
valitimme pitkää matkaa
lähtöportille.
Ei meillä mitään hätää siellä
isolla kentällä ollut.
Löysimme helposti tämän
maamerkin.
Siitä sitten bussiasemalle etsimään
National Expressin bussia Plymouthiin.
Hyvällä tuurilla ehdimmekin
aikaisempaan bussiin.
Ja eiku menoksi!
Bussi viiletti tuhatta ja sataa,
eikä juuri pysähtynyt matkalla.
Pelasimme korttia ja kulutimme aikaa.
Emme ehtineet lähtöhässäkässä
ostaa edes juomista matkalle.
Miehellä teki tiukkaa!
Tytär epäili meidän hypänneen
väärään bussiin,
koska ei löytänyt sitä
aikatatulusta.
Itse tiesimme olevamme
oikealla tiellä,
ainakin toivoimme niin.
Niin saavuimme pimeään
Plymouthiin,
nappasimme "Lontootaksin",
jolla köröttelimme
Whittington Streetille.
Perillä odotti lämmin takka ja
kylmä olut.
Takka selveni pian feikkitakaksi.
Hrr, hieman vetoista,
mutta muuten mukava asunto.
Tämä oli mukava BB-paikka,
aamulla saimme aidon,
englantilaisen aamupalan.
Takapihan näkymiä.
Etupihaa
Etuoven kaunis kaakelikukka.
Asuntoalueen nimi näkyi tässä
kauniinvärisessä talossa.
Siitä lähdimme tutustumaan lähemmin
Plymouthiin.
Mies kävi parturissa, jossa
sai samaan hintaan oluen.
Olut oli kuulemma pieni,
mutta parturi ok.
Sillä aikaa me kävimme
Tyttären kanssa
kahvilla lähikahvilassa.
Kahvila liittyi läheiseen puistoon,
jossa näkyi antiikinaikaisia
vesikanavia ja kauniita
istutuksia.
Päätimme mennä syömään
paikalliseen opiskelijaruokalaan
yliopiston alueelle.
Vävyn luento loppuikin juuri
sopivasti.
Vanhaa ja modernia taidetta.
Matka jatkui
ohi joulumarkkinoiden
kohti Majakkaa.
Itse Poseidon
vartioi rantaa.
Kello lähestyi viittä.
Oli aika etsiä paikka,
missä juoda kello viiden Tee.
Se löytyikin satamasta.
Maha täynnä teetä ja skonsseja
jatkoimme matkaa.
Mutta Miehen oli
päästävä aitoon,
englantilaiseen pubiin.
Istuimme tuopillisen
ajan takkatulen ääressä ja
kuuntelimme
pubielämää.
Matka takaisin tuntui
Rullasesta pidemmältä
kuin tulomatka.
Mutta perille päästiin.
Matkalla käytiin jopa lähikaupasta
aamupalatarpeita.
Ja kohta oli nälkä uudestaan.
Mies ja Vävy lähtivät takaisin
satamaan, hakemaan
paikkakunnan parhaat
Fish´n sipsit.
Kyllä nyt uni maistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti