Huhtikuun luetut

 

" On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on. Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää."

Jostakin syystä

lykkäsin tämän kirjan

aloittamista.

Ehdin uusia laina-ajankin

ainakin kolme kertaa.

Olin etukäteen varma, etten

pitäisi siitä.

Toisin kävi.

Nyt kirja on tulisesti

nielaistu, hotkaistu 

suorastaan. 

"Joanna Hunter on menestyvä lääkäri, naimisissa ja pienen pojan äiti, mutta hän on lapsena kokenut kauheita joutuessaan todistamaan perheensä verisen murhaamisen. Eräänä päivänä hän katoaa vauvansa kanssa jäljettömiin, mutta tapahtumasta ei näytä olevan huolissaan kukaan muu kuin  lapsenhoitaja, 16-vuotias Regina eli Reggie, kuten häntä kutsutaan. Miksi Joannan mies ei usko katoamiseen? Ja miksi Joanna katosi juuri kun lapsuudenperheen surmannut mies pääsi vapauteen?  Näiden tapahtumien pyörteisiin joutuvat sekä Jackson Brodie että poliisikomisario Louise Monroe."

Taas Rullanen joutui

hotkimaan.

Jännittävä.

Suosittelen. 

 

" Liikelahjayritystä pitävä Tom Bryce löytää junasta cd-levyn, jonka sisältöä koneelta katsoessaan hän joutuu mukaan hengenvaaralliseen tapahtumavyyhtiin. Levyllä näkyvässä videopätkässä kuolee nuori kaunis nainen, eikä Tom voi uskoa sitä todeksi. Sen on pakko olla taitava lavastus, onhan?
Brighton & Hoven pienen merenrantakaupungin sympaattinen, mutta toisaalta samalla karski rikosylikomisario Roy Grace saa tutkittavakseen tapauksen, jossa naisen torso löytyy mutaiselta rapsipellolta. Kun naisen henkilöllisyys saadaan lopulta identifioitua ja naisen kuva julkaistaa tv:ssä, tajuaa Tom videon tapahtumien olleen täyttä totta. Ja kun Tom saa sähköpostiinsa viestin, jonka sisältö saa hänet lamaantumaan, ei paluuta enää ole."

Lisää hotkintaa.

Ei pidä mennä avaamaan

kirjaa, jos ei pysty

sen jälkeen 

laskemaan sitä käsistään.

Näin kävi.

Suosittelen. 

" Jake Fisher rakastui kuusi vuotta sitten ja hänelle oli samantien selvää, että Natalien kanssa hän haluaa viettää loppuelämänsä. Upean kesän jälkeen rakastettu kuitenkin odottamatta ilmoitti avioituvansa toisen miehen kanssa. Hän vaatii myös Jakelta lupauksen, että tämä ei enää koskaan ota yhteyttä tai yritä etsiä häntä. Ei koskaan!

Kuusi vuotta Jake elää rauhallista ja vakaata elämää pienen yliopiston professorina. Hän muistelee edelleen tuota upeaa tyttöä, mutta on pitänyt lupauksensa. Kunnes hän sattumalta huomaa aviomiehen muistokirjoituksen lehdessä. Varmistuakseen asiasta ja ehkä tavatakseen Natalien, hän päättää mennä seuraamaan hautajaisia. Tilaisuus on peräti outo; leski ei ole Natalie ja muutenkin jotain on perusteellisesti vialla."

Harlan Coben tietää taattua jännitystä.

Samanlaiset arviot tästä

kuin edellisestäkin.

Ei pitäis mennä

avaamaan...

Suosittelen.

   

Mukava määrä

5000

Mukava määrä 

sivunkatseluja!

Maaliskuun luetut

 

"Veteraanitoimittaja Scott McGrath tutki viisi vuotta sitten mysteerisen, suorastaan kuin savuna ilmaan haihtuneen elokuvaohjaajan, Stanislas Cordovan tapausta. Cordova oli tullut kuuluisaksi suorastaan kauhistuttavilla elokuvillaan, missä mentiin ihmismielin pimeimpiin syövereihin. Elokuvien ja Cordovan ympärille oli muodostunut suorastaan oma kultti, cordoviitit, joiden fanaattisuus tuntui saavan karmaiseviakin piirteitä."

Sivuja 725.

Aika ajoin pitkästyttävä,

toisin paikoin ahmittava.

Jokatapauksessa mielenkiintoinen.

Mutta en tiedä, 

suosittelisinko! 

"Parikymmentä vuotta sitten murhataan nuori raskaana oleva nainen kammottavalla tavalla Ruotsin länsirannikolla Norjan rajan tuntumassa Nordkosterin saarella. Nainen haudataan rantahiekkaan pystyasentoon siten, että vain hänen päänsä jää pinnan yläpuolelle. Kun tulvavuoksi tulee, nainen hukkuu. Tapauksella on silminnäkijä, yhdeksänvuotias poika. Uutterista tutkimuksista huolimatta murha jää kuitenkin selvittämättä."

Mukaansatempaava

tarina.

Ruotsalaiset osaavat, 

mitä siitä vaikka kieli

on välillä tökkivää,

kääntäjästähän se on kiinni.

Suosittelen.

"Romaani, pienoisromaaniksikin luokiteltu, vie lukijansa kaartelematta vuoteen 1867, viimeisen Suomessa koetun suuren nälänhädän aikaan, jolloin nälkä ja varsinkin sen liepeillä liikkuneet kulkutaudit veivät maan silloisesta väestöstä kahdeksan prosenttia. Suuret ihmisjoukot jättivät kotinsa ja lähtivät etsimään ruokaa ja elämisen mahdollisuuksia – jostakin."

Hrrr, hui miten

kammottava kirja.

Synkeä tositarina?

Pakko ahmaista loppuun. 

" On vuosi 1925. Irene Blum on uhrannut koko elämänsä Seattlen itämaisen taiteen museolle. Museossa avautuu kuraattorin paikka, mutta yllättäen paikan saakin Irenen sijasta Marshall Cabot -niminen mies. Luultavasti sukupuolensa takia. Sisuuntunut Irene päättää jättää Seattlen taakseen ja lähtee Kambodzaan etsimään kuparitauluja, joiden tiedetään kuuluneen muinaiseen khmerien kulttuuriin. Matkatoverikseen Irene saa Simone Merlinin, nuoren ja viehättävän ranskalaisnaisen, joka on saanut mainetta temppelinryöstäjänä. Kuparitaulujen löytäminen toisi heille molemmille mittaamattomasti mainetta. Matkaan lähtevät myös Simonen ensirakkaus Claude sekä Shanghaissa yökerhoa pyörittänyt Marc Rafferty, ja pian selviää, että heistä jokaisella on omat syynsä mysteerin ratkaisemiseen."

Mielenkiintoinen tarina,

"kadonneenaarteenmetsästäjät"-

tyyppinen.

Poikkeuksellinen ympäristö,

Kambodsha.

Suosittelen.

"Kolme vuotta sitten oikeuslääketieteen huippuasiantuntija David Hunter hylkäsi entisen elämänsä kohdattuaan suuren tragedian. Nyt hän elelee maalaislääkärinä pienessä Manhamin kylässä valmiina jättämään menneisyytensä lopullisesti taakseen…Kunnes Sally Palmerin pahoin runneltu ruumis löytyy."

Kyllä dekkarit on mun juttu.

Hotkaisin Beckettin

hetkessä 

ja 

suosittelen.

Taisi olla maaliskuun viimeinen

ja samalla paras. 

 

Katoavaa kansanperinnettä

Rullanen kävi taas 
hautajaisissa.
Toinen rakkaista Enoista
lähti, nyt on jäljellä
enää yksi, vanhin heistä.

Rullasen Pikkusisko,
Äidinkielen opettaja,
valisti Rullasta, että
tämä hautajaisperinne
on vanha suomalainen,
ei lappilainen,
niinkuin Rullanen luuli.

Eno tuotiin oman kodin pihalle 
ennen hautausta.

 Perinteinen havupeti 
odotti talon isäntää.

 Sisällä lähisukulaiset muistelivat
Enoa.

Ennen lähtöä veisattiin
lähtövirsi.

Ja niin Eno sai lähteä, 
oman syntymäkotinsa
pihalta viimeiselle matkalleen.

Kuuset kaadettiin nurin,
Eno on mennyt.

Lähes koko kylä oli saattamassa,
vain murto-osa ihmisistä pääsi 
lähelle.

Hyvää matkaa Eno.
Osa lapsuutta ja 
nuoruutta
haudattiin Enon 
mukana.

 

Rakkaan naisen kaunis lähtöjuhla naistenpäivänä.

               

 

Eivät katoa he,
jotka sydämissämme elävät.
Halki varjojen, unien,
vuosien he hiljaa säilyvät meissä.