Katoavaa kansanperinnettä

Rullanen kävi taas 
hautajaisissa.
Toinen rakkaista Enoista
lähti, nyt on jäljellä
enää yksi, vanhin heistä.

Rullasen Pikkusisko,
Äidinkielen opettaja,
valisti Rullasta, että
tämä hautajaisperinne
on vanha suomalainen,
ei lappilainen,
niinkuin Rullanen luuli.

Eno tuotiin oman kodin pihalle 
ennen hautausta.

 Perinteinen havupeti 
odotti talon isäntää.

 Sisällä lähisukulaiset muistelivat
Enoa.

Ennen lähtöä veisattiin
lähtövirsi.

Ja niin Eno sai lähteä, 
oman syntymäkotinsa
pihalta viimeiselle matkalleen.

Kuuset kaadettiin nurin,
Eno on mennyt.

Lähes koko kylä oli saattamassa,
vain murto-osa ihmisistä pääsi 
lähelle.

Hyvää matkaa Eno.
Osa lapsuutta ja 
nuoruutta
haudattiin Enon 
mukana.