Tätä kirjaa hehkutettiin
monelta taholta
jo pitkään, ennen kuin
viimein sain sen luettavaksi.
Joulun tienoilla varaukseni
meni harakoille, käteen
jäi vain sakkomaksu!
Äitini vieraili meillä kesän alussa
ja kysyi sivulauseessa
haluaisinko
lukea tällaisen kirjan!!
Että halusinko!
Ja todellakin suosittelen.
"Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään. Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut taas kielletyksi. Millaisilta poikkeusaikana tehdyt valinnat vaikuttavat rauhanajan valossa? Millaisia ovat hetket, joina peruuttamattomia päätöksiä tehdään? Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?"
Enpä taida toiste lainata
viikon lainaa, ellen
voi olla satavarma, että ehdin lukea!
Onneksi Anttolan kirjaston
lainausautomaatti suhtautui
minuun suopeasti - siis
sain kaksi viikon lainaa peräkkäin.
Kirja imaisi heti
mukaansa ja vei
minua koko matkan.
Suosittelen, ehdottomasti.
"Traumaperäisen stressin piinaama entinen erikoisjoukkojen kommando Anna Aune on paennut maailmaa ja sen kauhuja Pohjoisnavalle. Hän viettää kokonaisen arktisen talven tutkijakollegansa kanssa dokumentoiden ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja. Pyhäinpäivän iltana sysimustan taivaan valaisee yhtäkkiä lähistöltä ammuttu hätäraketti. Raketin ampujaa etsiessään Anna kollegoineen löytää arktisen jään keskeltä Kiinan valtion salaisen tukikohdan.Tukikohdassa heitä odottaa kauhistuttava näky. Miehistö löytyy kuolleena, jokainen luonnottomaan asentoon jäätyneenä. Päälle vyöryvä myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan. Pahinta on kuitenkin se, kun Anna ymmärtää jonkun murhanneen kaikki. Ja murhaaja odottaa uusia uhreja myrskyn pimeydessä."
Hyytävä trilleri.
Eikä pelkästään
tapahtumapaikan vuoksi.
Suosittelen!
"Romaanin näyttämönä on suurimmalta osin Birminghamin lastensairaalan teho-osasto, jossa hoidetaan Pipin ja Maxin vakavasti sairasta pientä poikaa Dylania. Kun poika sairastui, menevä ja kaunis pariskunta joutui elämänsä myllytykseen. Ennen Dylanin syntymää Pip toimi lentoemäntänä kaukolennoilla, jättäytyi sitten lyhyille lennoille ja siirtyi kohta kokopäiväiseksi sairaan Dylanin hoitajaksi. Haasteita muutenkin kuormittavaan arkeen tuo Maxin työ amerikkalaisen yrityksen organisaatiokonsulttina: puolet ajasta Chigagossa, puolet Briteissä, elämä on jatkuvaa reissaamista. Kerronta etenee vuorotellen Pipin, vuorotellen Maxin suulla. Kolmannen näkemyksen kertoo Leila, iranilaistaustainen lastenlääkäri. Dylanin jatkuvat kaatuilut osoittautuivat malignin aivokasvaimen aiheuttamiksi, eikä leikkauksella sitä saatu kokonaan pois. Kasvain ja leikkaus ovat aiheuttaneet pojalle aivovaurion ja neliraajahalvauksen, ja hän on kytketty hengityskoneeseen. Sekä isä että äiti rakastavat syvästi poikaansa ja toivovat ihmettä. Kuukausien turhan toivon jälkeen sairaala esittää siirtymistä palliatiiviseen hoitoon ja tähän tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Mutta toinen heistä ei pysty suostumustaan antamaan, niinpä asia on ratkaistava oikeusteitse."
Surullisen
todentuntuinen tarina.
Teki mieli loikkia
eteenpäin, että
lopputulos selviäisi.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti