Rullanen Synnyinseudullaan: osa 1, matkalla ja perillä

Rullanen sai matkaseurakseen Isoäidin ja Veljenpojan. Kolmestaan lähdimme ajelemaan kohti Synnyinseutua.

Matkalla pysähdyimme Vaskikellossa, pitkästä aikaa. Oli kylmää, mutta urheasti Veljenpoika kiipesi katsomaan kelloja.

Pysähdyimme myös vakiopysähdyspaikassamme, Uljuan tekoaltaalla. Taas Veljenpoika kipitti rappuja ylös katsomaan Ihmettä! Eihän se mitenkään erityinen paikka hänen mielestään ollut.

Oulussa pysähdyttiin Rullasen Opiskelukaverin luona. Hänen siskollaan oli kaunis Reima-kissa. Reimaa sai silittää, jos Reima halusi - yleensä ei halunnut.

Kukkolankoskella lipottiin siikaa.

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Tätilä, missä yksi Rakkaista Tädeistä jo odottelikin meitä. Veljenpojalle vierailu oli ensimmäinen ja mieleenpainuva.

Hyvän kestityksen jälkeen matkamme jatkui kohti päämääräämme.

Isoäiti ja Veljenpoika jäivät Enolaan, joka oli joskus myös Rullasen Mummola.

Enon pihalla kukkivat elokuussa pionit, Rullanen kuvasi niitä kateellisena. 

Omalla pihalla ne eivät vain suostu kukkimaan.

Enolamummolassa Veljenpoika sai hoitaa lampaita, kissaa (jota piti pitää sylissä hanskat kädessä) ja lenkittää koiraa.

Rullasta odotti Lapsuuden kodissa työmaa, suunniteltu sellainen.
Isosisko ja hänen Miesystävänsä olivat tulleet jo edellisenä päivänä ja tehneet hommista yli puolet, nopeita kun ovat.

Isoisän seinät ja katto saivat puhtaat kasvot. 
Rullanen, Isosisko ja hänen Miesystävänsä olivat tosi ahkeria.

 

Isoisä ahkeroi ulkopuolella.

Eno Vaimoineen kävi katsastamassa työn tuloksen. Hyväksi kehuivat!