Kun Rajaseudulla oltiin, käytettiin Veljenpoikaa myös Ulkomailla,
Ruotsissa.
Kotimaassa Veljenpoika vietiin juurilleen, Isoisoisän ja Isoisoäidin haudalle. Hyttysten armeija lyhensi tämän käynnin tosi lyhyeksi.
Kotimatkalla pysähdyimme näyttämään myös Tanssipaviljongin. Rullanen kävi siellä edellisiltana toteamassa, ettei paviljonki ollut paljonkaan muuttunut 15 vuodessa, ihmiset kyllä. Ja Rullanen oli muuttunut niin paljon, ettei kukaan oikein tunnistanut, eikä myöskään hakenut tanssimaan.
Maisemaa kylälle päin
Isoäiti ihailee maisemaa järvelle päin
Jatkoimme siis matkaa. Olimme kaapanneet Isoisänkin mukaan, että uudet maalaukset ja tapetoinnit ehtivät hyvin kuivua ennen hänen paluutaan.
Matkalla Veljenpoika saa taas kuvata poroja.
Pysähdyimme myös Pörröporossa ostaaksemme viimeiset tuliaiset.
Kuivalihaa ja pororouhetta.
Pysähdyimme tälläkin kertaa Tätilässä, jonne oli ilmaantunut toinenkin Rakkaista Tädeistä.
Kolme siskosta siis, Keskimmäinen, Iso ja Pienin.
Matka jatkui kahvittelun jälkeen.
Kukkolankosken kohdalla tunsimme yhtäkkiä varrassiian kutsun.
Isoisä pakkasi loput evääksi.
Veljenpojan mielestä varrassiika ei ollut ihan parasta. Hän jäi vielä odottamaan
Rullasen tulomatkalla lupaamaa pizzaa.
Nam. vatsa ei kyllä täyttynyt, muilla kuin Isoisällä, mutta näin on,
että ei varrassiikaa voittanutta!
Ajaa huruttelimme,
jätimme Isoäidin omaan kotiinsa
ja hurautimme Isoisän ja veljenpojan kanssa
Rullasen kotiin nukkumaan.
jätimme Isoäidin omaan kotiinsa
ja hurautimme Isoisän ja veljenpojan kanssa
Rullasen kotiin nukkumaan.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti