torstai 11. kesäkuuta 2015

Bitter sweet trip to Sweden

 Viimekesänä uhkarohkean
Norjan reissun tehnyt tiimi
päätti lähteä käymään
Ruotsissa.
Isoäidille rakas Serkku
 oli vakavasti sairas.

Matka alkoi sateisissa merkeissä.

Päästyämme laivaan
sääkin muuttui
aurinkoisemmaksi.

Laiva oli tupaten täynnä.
Isoäidin yrityksistä huolimatta,
jouduimme yöpymään 
varaamassamme hytissä:
autokannen alla!
Päätimme pysytellä mahdollisimman
pitkään poissa hytistä.

Kalaravintolan ruoka
oli hyvää ja
maistui kaikille.


Baarin drinkit maistuivat.
Alkoholilla ja ilman.

Yö menikin tosi hyvin.
Kaikki nukkuivat kuin 
tukit.
Laivasta lähtö vähän jännitti,
että osataanko ajaa
Uppsalaan päin.

Lähtö sujui hyvin.
Olimme oikealla tiellä. 
Pikainen pysähdys Sigtunassa

Hauska kirjakioski
Valitettavasti meillä ei 
ollut mukana yhtään
vaihdettavaa kirjaa.

Perillä Uppsalassa
totesimme, että
Serkun kunto oli
tosi huono.
Kuitenkin hän jaksoi ja
halusi ottaa
meidät vastaan.

Lähdimme Serkun lapsien kanssa
syömään ja lupasimme
tulla sen jälkeen
uudestaan.

 Isoäiti ja Serkun lapset
palasivat sairaalaan.
Rullanen, Isosisko ja Vävy
kiertelivät hetken
aikaa Uppsalan kaupunkia.



 Pääsimme yöksi Fulleröhön 
Serkun asunnolle, jossa
asui hänen nuorin poikansa.

Talo oli peltojen
reunamilla
parikymmentä kilometriä
Pohjoiseen päin.


Aamulla kävimme vielä
sairaalassa.
Serkku vaikutti olevan
paremmassa kunnossa.

Oi, jospa olisimme 
arvanneet, että
olimme hänen viimeiset vieraansa.

Olimme jo ajaneet hyvän
tovin kohti Tukholmaa,
kun Rullanen huomasi
laukkunsa jääneen Fulleröhön!
Ei muuta kuin takaisin, 
onneksi autossa
oli kääntyvät 
etupyörät!

Tukholmassa riitti ruuhkaa.
Ruotsin ylioppilailla sattuivat
olemaan penkkariajelut.

 Saimme kuin saimmekin
parkkipaikan, ihan
vähän vain laittoman.
Siitä lähdimme kohti
Gamla Stania.



Ehdimme laivaan hyvissä ajoin

Taas Isoäiti yritti vaihtaa hyttiä.
Nyt olisi  ehkä kannattanut,
olimme melko keulassa.
Ryminää riitti Ahvenanmaalle
tultaessa ja lähdettäessä.

Käytimme samaa taktiikka
kuin tullessa.
Tarpeeksi pitkään
kannella.



Laivamatka sujui hyvin.
Aamulla tuli kiire, koska
kellot olivat jääneet
Ruotsin aikaan.
Eipä tarvinnut odotella
ja empiä, että kävisinkö
vielä ostamassa jotain.

Tapasimme Helsingissä
Rullasen keskimmäistä
Pikkuveljeä sekä
nuorinta Pikkusiskoa.

Päästyämme kotimatkalla
perinteiseen pysähdyspaikkaan, 
Stop´n go -grillille,
saimme suruviestin.

 Serkkun lähtöjuhlaa
vietettiin
kahden viikon päästä.


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Toukokuun luetut

"Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin." Pienessä kanadalaisessa preeriakylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, 82-vuotias, herää varhain eräänä aamuna, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle. Otto löytää keittiöstä vaimonsa jättämän lapun ja ymmärtää, tavallaan. Etan vaelluksen lomassa tarina aaltoilee nykyisyydestä nälän, sodan ja toivon täyteiseen menneeseen. Muistamisesta unohtamiseen, ja takaisin. Etta ja Otto ja Russell ja James on hassu ja haikea romaani, jonka poikkeukselliset henkilöhahmot jäävät elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa. Se on myös muistutus siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä viimeiselle suurelle seikkailulle."
Ihastuttava kirja.
Suosittelen.


"Ruotsissa riehuu nuorten itsemurha-aalto. Jälki ei ole siistiä vaan nuoret riistävät hengen itseltään poikkeuksellisilla tavoilla. Kaikilla heillä on mukanaan korvalappustereot ja niiden sisässä vanha kasetti, kasetti jolla on juuri tälle nuorelle tehty kappale. Kappaleen on tehnyt Nälkä, josta kukaan ei tiedä varmasti, kuka tai mikä hän on. Hän esiintyy salaisilla keikoilla salaisissa paikoissa johdattaen faninsa synkkään, masentavan mustaan maailmaan. Poliisi on ymmällään jäljittäessään Nälkää. Mistä oikein on kyse? Huumeista? Kostosta? Ikävystymisestä? "
Ällöttävä kirja.
Lukiessani mietin jätänkö kesken.
En jättänyt.
Kannatti lukea loppuun.

"Patrik kutsutaan töihin vauvapainajaisen keskeltä, kun Fjällbackan edustalta löytyy merestä 7-vuotiaan tytön ruumis. Saman tien kirjassa alkaa myös rinnakkaistarina, joka kertoo erään kivenhakkaajan perheen kohtalosta 1920-luvulta nykypäiviin. Murhatutkinta ja kivenhakkaajan tarina etenevät vuorotellen, ja rakenne toimii loistavasti. Molemmissa tarinoissa on tarpeeksi jännitettä lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi, ja vaikka dramaattisuudelta ei vältytä nytkään, niin kokonaisuus on psykologisesti uskottava ja suorastaan hyytävä."
Alusta loppuun luettava.
Suosittelen.

"Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Peloista pahin tunkeutuu perheiden arkeen. Tyttöjen kaappaukset kylvävät kauhua ja päätyvät valtakunnanuutisiin, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä. Hän saa kuulla, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa. Antin ensimmäinen tapaus tutkinnanjohtajana ei ole helppo. Nykyisyys ei anna armoa. Menneisyydellä on pahuuden kasvot."
Yllätys, yllätys.
Tämä ei ollutkaan 
ruotsalainen kirjailija.
Tapahtumat sijoittuivat
Porvooseen.
Siinä mielessä kiinnostava,
ei juuri muuten.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Huhtikuun luetut

"Käyttäytymisen tutkija Alex Kingin yleisöluennolla tapahtuu murha. Yleisössä ollut mies ammutaan. Poliisi haluaa Kingiltä todistajalausunnon, mutta pian hänen ammattitaitoaan tarvitaan myös rikoksentekijän profiloinnissa. Yhdessä rikoskomisario Gabriel Hellmarkin ja rikostutkija Nina Manderin kanssa hän alkaa jahdata kylmäveristä tappajaa, joka viikon sisällä on ampunut kaksi tukholmalaista liikemiestä. Freelance-toimittaja Fredric Hellmark - rikoskomisario Hellmarkin veli - on saanut tehtäväkseen kirjoittaa menestyneen yritysjohtajan elämäkerran. Kun hänelle selviää, että toimeksiantaja on yksi maan pahimmista gangsteripomoista, on jo liian myöhäistä päästä jutusta irti. On selvää, että tapaukset liittyvät toisiinsa. Mutta miten? Ennen kuin ratkaisu löytyy, on luvassa monta yllättävää käännettä."
Matkalla mukana uusi
ruotsalainen tuttavuus.
Jännittävä kirja.
Kannattaa lukea loppuun asti.
Suosittelen.



"Profiili treffisivustolla. Samankaltainen kuin kaikki muutkin. Mutta siihen liitetty kuva saa newyorkilaispoliisi Kat Donovanin sydämen pamppailemaan. Kuvasta katsoo hänen entinen kihlattunsa, Jeff, mies, joka mursi hänen sydämensä ja jota Kat ei ole nähnyt kahdeksaantoista vuoteen. Tunteet, jotka Kat on haudannut vuosikausiksi, vyöryvät hänen ylitseen. Katin vielä miettiessä pitäisikö hänen yrittää ottaa yhteyttä Jeffiin, hänen luokseen poliisiasemalle tulee 19-vuotias Brandon Phelps, joka haluaa Katin tutkivan äitinsä katoamista. Brandonin äiti, Dana, on lähtenyt netissä tapaamansa miehen matkaan, eikä ole sen koommin soittanut tai vastannut tekstiviesteihin. Brandon näyttää Katille netistä ottamansa äidin uuden poikaystävän kuvan, ja Kat toteaa kauhukseen sen olevan Jeff.Kun Kat yrittää ottaa selvää Danan kohtalosta, hänelle selviää, ettei treffi-ilmoituksen takana suinkaan ole Jeff, vaan henkilö, joka saalistaa aivan muuta kuin rakkautta. Paljastuu sanomattoman epäinhimillinen salajuoni, jonka uhreiksi päätyvät toiveikkuudessaan haavoittuvat treffisivuston onnen etsijät."

Harlan Coben taitaa
jännityksen tiivistämisen.
Tarina kulkee todentuntuisesti 
ajan hermolla.
Pakko lukea loppuun asti.
Suosittelen.


"Kirja lähtee liikkeelle Visbyssä pidettävästä Almedal­-viikosta, yhteiskunnallisesta keskustelutapahtumasta, jossa on ollut mukana toimittaja Erika Malm. Erika on suorasukainen ja räväkkä mielipiteissään, eivätkä hänestä kaikki pidä, varsinkaan äärioikeistolaiset ja uusnatsit.Eräänä aamuna Erika löydetään sitten murhattuna hotellihuoneestaan. Ovatko asialla olleet Uusi Ruotsi ­-nimisen äärioikeistolaisryhmän jäsenet, jotka jo mellakoivat Almedal-­viikon aikana? Vai johtivatko murhaan sittenkin Erikan avioliiton ulkopuoliset syrjähypyt? Murhatutkinnan aikana Anders vedetään mukaan aiemmista kirjoista tuttuun tapaukseen, murhaaja Vera Petrovin katoamiseen, ja tämä juttu viekin hänet aina Kanarian saarille asti."

Loppuun asti luettu.
Ei juurikaan muuta
mainittavaa.



"Vanhat vääryydet nykyisten syynä. Yksitoista yksinäistä miestä on kadonnut mystisesti Berliinissä löytyäkseen myöhemmin alasti ja hukkuneina. Rikospoliisi Ravn alkaa etsiä tekijää, johtolankanaan Itä-Saksan aikainen kolkko tapahtuma, jossa viattoman tytön ja hänen perheensä kimppuun käytiin raa'asti. Aika on loppumassa, viimeisin kadonneista saattaa vielä olla elossa. Myös Ravnin oma traaginen menneisyys sotkeutuu tehtävään."
Uutuuskirjojen kahden
viikon lainat "pakottavat"
ahmimaan kirjoja. 
Tämän olisi ahminut
vapaaehtoisestikin.
Suosittelen.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Maaliskuun luetut

"Kiinalainen rangaistusvanki karkaa työleiriltä ja onnistuu kuin ihmeen kautta pakenemaan takaa-ajajiaan halki Koillis-Kiinan talvisen erämaan. Kauan sitten hän oli Yöhaukka, joka myi salaisia tietoja Isolle-Britannialle. Nyt hän on Kiinan valtion vihollinen ja hengenvaarassa. Monien yhteensattumien kautta hänen yhteydenottoyrityksensä suuntautuvat Beijingissä toimivalle englantilaiselle lehtimiehelle Philip Manganille, joka pahaa aavistamatta joutuu keskelle elämänsä suurinta vaaraa. Philip Manganin kautta Yöhaukka alkaa taas toimittaa salaisia tietoja Ison-Britannian edustajille. Mutta salaisuudet ovat huimasti arvokkaampia kuin hän osaa kuvitellakaan. Eivätkä vain Britannian salaiselle palvelulle. Koodinimi Yöhaukka on nykyaikainen vakoilutrilleri, joka autenttisuudessaan tempaa lukijan todentuntuiselle matkalle keskelle Kiinan poliittista järjestelmää ja kansainvälistä tiedustelupalvelujen harjoittamaa cyber-vakoilua."
Tulipahan luettua,
eipä juuri säväyttänyt.


"Nuori nainen löydetään raa’asti surmattuna Linköpingistä. Murhaa tutkiessaan Malin Forsille tulee pakostakin mieleen muutaman vuoden takainen Maria Murvallin tapaus: Maria joutui kidutuksen ja murhayrityksen kohteeksi, ja järkytys vei häneltä kaiken kommunikaatiokyvyn. Sitten käy ilmi, että samankaltainen tapaus löytyy myös Lundista. Onko liikkeellä sarjamurhaaja ja sarjakiduttaja?
Tämä sitten säväytti
edellistä enemmän.
Suosittelen.



"Kamryn Matikalla ei ole minkäänlaisia velvoitteita. Yksi ainoa syntymäpäiväkortti muuttaa asian ikuisesti... Parhaat ystävykset Kamryn Matika ja Adele Brannon luulivat, että mikään ei voi tulla heidän väliinsä - kunnes Adele teki jotain ennenkuulumatonta ja meni sänkyyn Kamrynin sulhasen, Naten kanssa. Kaiken lisäksi hän tuli raskaaksi ja sai Naten lapsen. Kun Kamryn sai selville petoksen, hän vannoi ettei olisi enää koskaan tekemisissä kummankaan kanssa. Vuosia myöhemmin Kamryn saa kirjeen Adelelta, joka pyytää häntä luokseen sairaalaan. Kuolemaa tekevä Adele pyytää Kamrynia adoptoimaan tyttärensä Teganin. Viimeinen asia maailmassa jota mahtavaa uraa tekevä ja sosiaalisesti aktiivinen Kamryn kaipaa, on viisivuotias häiritsemässä hänen elämäänsä. Varsinkaan sellainen viisivuotias, joka muistuttaa häntä Natesta. Mutta onko hänellä vaihtoehtoa, sillä Adelen elämä hiipuu nopeasti eikä Teganille ole ketään muuta huoltajaa?"
Koskettava,
jo kertaalleen 
aiemmin luettu tarina.
Rullanen suosittelee,
vieläkin.


"Visbyssä vallitsee kesäloman jälkeen turistien mentyä rauha. Sitten eräänä yönä palaa talo ja pian sen jälkeen toinen. Paikalla on nähty yksitoistavuotias Leo, joka on vähän aikaisemmin menettänyt äitinsä tulipalossa. Onko Leosta voinut tulla tuhopolttaja? Samaan aikaan paikallispoliitikon luksusauto joutuu harmillisen kiusanteon kohteeksi, ja rikoskomisario Maria Wern lähtee selvittämään omituisia tapauksia. Onko kyse kolttosista vai onko jollakulla sittenkin poliittinen motiivi? Maria myös huomaa rakastuneensa vakavasti palomieheen nimeltä Björn, mutta haluaako joku hänelle sen vuoksi pahaa?"
Välipalana Rullanen 
hotkaisi Maria Wernin. 
Jännitys säilyi loppuun asti. 
Suosittelen.


"Eläinlääkäri Meri Tähtisen yhtiökumppani Risto Koivu kuolee törmättyään autolla siltapilariin. Onnettomuustutkinta muuttuu murhan selvittelyksi kun vainajan verestä löydetään unilääkettä. Ihmetystä herättää auton tavaratilasta löytynyt kultaisen noutajan ruumis.Meri saa vastuulleen kollegaltaan jääneet työt. Ensitöikseen hänen pitää hoitaa uuden koirien allergialääkkeen kauppa. Hän ihmettelee Koivulle osoitettuja salaperäisiä sähköpostiviestejä ja vastaa pilapäiten yhteen. Vastauksella on arvaamattomat seuraukset. Klinikalle murtaudutaan, Meri piiloutuu ja kuulee murtomiesten etsivän jotain. Meri epäilee yhtiökumppaninsa sotkeutuneen johonkin laittomaan, ehkä uuden allergialääkkeen tutkimusraporttien väärentämiseen. Kun miehen asunnosta löytyy iso summa rahaa, epäily vahvistuu. Pian Meri huomaa jonkun olevan perässään. Yhtiökumppani on selvästikin jättänyt jälkeensä jotain, jonka saadakseen joku on valmis vaikka tappamaan."

Pitkästä aikaa kotimainen dekkari.
Yhtä nopsasti hotkaistu,
kuin edellinenkin.
Mutta tätäkin Rullanen 
suosittelee dekkarien ystäville.


"Katkerienkin kyynelten läpi voi hetkisen hymyillä.Ensin oli rakkaus, sitten tuli sairaus, lopuksi on vain kuolema. He olivat niin nuoria, heillä oli elämä edessään ja yhtäkkiä kaikki on jo ohi.He istuvat, kerta toisensa jälkeen hautajaisissa. Aina heitä on yksi vähemmän todistamassa sitä, miten homo muuttuu kuolemassa heteroksi. Se on normaalia. Käy myös niin, ettei yksikään heistä pääse hautajaisiin ja matka kuolleen rakkaan luo kestää vuosikymmeniä.Mutta käy onneksi myös niin, että Paulin hautajaiset on käsikirjoittanut Paul itse. Hänen hautajaisissaan ihmisillä on murheen keskellä kerrankin hauskaa. Sukeutuu karnevaali, joka saa lukijankin nauramaan kyyneleet simissä.Ja lukijakin muistaa: lopulta kyse on kuitenkin elämästä, ja elämisestä."
Surullinen kirja.
Elävästä elämästä.
Lähestyi omaakin menneisyyttä
 - tavallaan.
Vaikka kaikki tämä oli 
jo nähty tv-sarjana.
Vielä se kosketti.

"Auto-onnettomuuden uhri menehtyy koomaosastolla ja päätyy testamenttinsa perusteella lääketieteen laitokselle. Hänestä tulee ruumis nro 19 ja Patrick Fortin, nuoren anatomian opiskelijan, tutkimuskohde. Virallinen kuolinsyy herättää Patrickin epäilyksen, mutta kukaan ei ota vakavasti Aspergerin syndrooman leimaamaa outoa poikaa. Patrick jatkaa itsepintaisesti ja löytää viimein muiden sivuuttaman ratkaisevan yksityiskohdan. Löytö sysää Patrickin uhkaavan ajojahdin kohteeksi ja pakottaa hänet kohtaamaan salattuja tosiasioita – joista pelottavimmat liittyvät yllättäen hänen omaan elämäänsä."
Sokerina pohjalla.
Bauerin uutuus.
Suosittelen ehdottomasti.