Toukokuun luetut

"Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin." Pienessä kanadalaisessa preeriakylässä asuvan Etan toteutumattomista haaveista suurin on nähdä meri. Niinpä hän, 82-vuotias, herää varhain eräänä aamuna, nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle. Otto löytää keittiöstä vaimonsa jättämän lapun ja ymmärtää, tavallaan. Etan vaelluksen lomassa tarina aaltoilee nykyisyydestä nälän, sodan ja toivon täyteiseen menneeseen. Muistamisesta unohtamiseen, ja takaisin. Etta ja Otto ja Russell ja James on hassu ja haikea romaani, jonka poikkeukselliset henkilöhahmot jäävät elämään lukijan mieleen pitkäksi aikaa. Se on myös muistutus siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä viimeiselle suurelle seikkailulle."

Ihastuttava kirja.

Suosittelen.

"Ruotsissa riehuu nuorten itsemurha-aalto. Jälki ei ole siistiä vaan nuoret riistävät hengen itseltään poikkeuksellisilla tavoilla. Kaikilla heillä on mukanaan korvalappustereot ja niiden sisässä vanha kasetti, kasetti jolla on juuri tälle nuorelle tehty kappale. Kappaleen on tehnyt Nälkä, josta kukaan ei tiedä varmasti, kuka tai mikä hän on. Hän esiintyy salaisilla keikoilla salaisissa paikoissa johdattaen faninsa synkkään, masentavan mustaan maailmaan. Poliisi on ymmällään jäljittäessään Nälkää. Mistä oikein on kyse? Huumeista? Kostosta? Ikävystymisestä? "

Ällöttävä kirja.

Lukiessani mietin jätänkö kesken.

En jättänyt.

Kannatti lukea loppuun.

"Patrik kutsutaan töihin vauvapainajaisen keskeltä, kun Fjällbackan edustalta löytyy merestä 7-vuotiaan tytön ruumis. Saman tien kirjassa alkaa myös rinnakkaistarina, joka kertoo erään kivenhakkaajan perheen kohtalosta 1920-luvulta nykypäiviin. Murhatutkinta ja kivenhakkaajan tarina etenevät vuorotellen, ja rakenne toimii loistavasti. Molemmissa tarinoissa on tarpeeksi jännitettä lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi, ja vaikka dramaattisuudelta ei vältytä nytkään, niin kokonaisuus on psykologisesti uskottava ja suorastaan hyytävä."

Alusta loppuun luettava.

Suosittelen.

"Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Peloista pahin tunkeutuu perheiden arkeen. Tyttöjen kaappaukset kylvävät kauhua ja päätyvät valtakunnanuutisiin, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä. Hän saa kuulla, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa. Antin ensimmäinen tapaus tutkinnanjohtajana ei ole helppo. Nykyisyys ei anna armoa. Menneisyydellä on pahuuden kasvot."

Yllätys, yllätys.

Tämä ei ollutkaan 

ruotsalainen kirjailija.

Tapahtumat sijoittuivat

Porvooseen.

Siinä mielessä kiinnostava,

ei juuri muuten.