Loma numero 1: toinen päivä

Toisen päivän aamuna lähdimme heti aamusta taas syömään. Kylläpä oli maittava hotelliaamiainen!

Isosisko taitaa olla slaavilaista sukujuurta, niin kerääntyivät hänen lautaselleen sillit, sillisalaatit, lohet, smetanat sun muut.

Aamupalan jälkeen teimme pienen happihyppelyn kuuluisille hiekkarannoille.
Isosisko pääsi harjoittelemaan kuvaamista Isoveljeltä lainaamallaan kameralla.
 
 
Rullasen ja Anopin piti pian kiiruhtaa takaisin, koska hierontojen alkuun oli vain kymmenen minuuttia.

Anopilla ja Rullasella oli siis kokovartalohieronnat.

Marianna osasi kyllä asiansa, Rullanen vaipui välillä suorastaan nirvanaan. Välillä vähän mietitytti miten englantia osaamaton Anoppi pärjää viereisessä huoneessa, mutta hyvin pärjäsi.

Hierontojen jälkeen oli tarjolla vihreää teetä.

Isosisko kävi sillä aikaa käsihoidossa.

 

Sitten päätettiin lähteä nauttimaan kylpylän iloista.

Latvilaisessa kylpylässä (toisin kuin Suomessa) ei pestä hiuksia ennen kylpylään menoa, ei edes kastella niitä. Muutamakin naishenkilö oli kylpylässä täysissä meikeissä ja kampauksissa! Saunaankin mennään uikkarit päällä.

Valitettavasti kameraa ei voinut viedä sinne, emmekä voineet ikuistaa kuinka lilluimme porealtaissa. 

Kuinka Anoppi ja Isosisko kävivät jokaisessa saunassa: oli suolasaunaa, infrapunasaunaa, oli suomalaista kuumaa saunaa, oli lämmintä saunaa, oli höyrysaunaa.

 Rullanen lähti vähän aikaisemmin intialaiseen päähierontaan. Onneksi en ollut pessyt hiuksiani kylpylään mennessä, koska hieronnan jälkeen ne sojottivat öljyisinä, kuin siilin piikit, eri suuntiin!
Anoppi sai lähes samanlaisen päähieronnan ja Isosisko, nuorimpana, mieshierojan selkähieronnan.
Ja taas vihreää teetä ja rentoutusta.  

Vielä päähierontojen jälkeen kaikille oli varattu jalkahoitoja: Isosiskolle kylmää, Rullaselle ja Anopille kuumaa parafiinihoitoa. 

Niin vaan nälkä pääsi yllättämään ja päätettiin kokeilla hotellin ravintolaa. Siellä oli tarjolla 4 ruokalajin illallinen teemana valkosipuli.

Odotellessamme varsinaista illallista, 
meille tuotiin pientä purtavaa.

 Alkupalaksi oli tarjolla
avokado-kananmuna-katkarapusalaatti
valkosipulimajoneesilla

Alkukeittona tomaatti-juustokeitto lisukkeena 

valkosipuli-juustoleipiä

 Tässä vaiheessa Rullasen vatsa sanoi: Kiitos!
Mutta lisää oli tulossa.

Porsaan lihaa, maustettujen perunoiden, salaatin,
grillatun valkosipulin ja valkospulimajoneesin kera.

Pääruuan jälkeen piti vielä saada mahtumaan valkosipulijäätelö 
limekastikkeen ja kuivattujen citrushedelmien kera.

 Fysiikan lakienkin mukaan jäätelön olisi pitänyt mahtua. 

Mutta ei vaan mahtunut. 
Anoppi söi taas lautasensa tyhjäksi ja kyseli, 
että missäs se kolmas viini on,  mikä aiottiin alunperin ottaa!

Kävi sitten niin, että Rullanen meni hetkeksi lepäilemään hotellihuoneeseen, sillä aikaa kun Anoppi ja Isosisko lähtivät iltakävelylle. 

 

 

 

Rullanenpa yllättäen piristyi ja kun Anoppi ja Isosisko palasivat, päätettiin lähteä hotellin ylimpään kerrokseen nauttimaan tervetuliaisdrinkit, jotka kuuluivat huoneen hintaan

Vielä ennen nukkumaan menoa matkanjohtaja tarkisti kartasta seuraavan päivän ohjelmaa. 
Seuraava päivä vietetäänkin Riikassa.

 

     

Loma numero 1: ensimmäinen päivä

Rullanen päätti lähteä Anopin ja Isosiskon kanssa pyrähtämään Latviaan naisten hemmottelulomalle.

Air Balticin pikkuinen potkurikone sätkytteli meidät turvallisesti ulkomaille.

Laskeutuminen sujui hyvin ja nappasimme taksin kentältä.

Ensin suuntasimme Jurmalan hiekkasärkille, jotka 

olivat kyllä jään ja lumen alla piilossa.

Matkanjohtaja Isosisko valitsi hotelliksemme

Jurmalan Spa Hotellin ja valinta oli hyvä.

Huoneet olivat tilavat ja varavuode mukava nukkua.

 Tulopäivänä kävimme syömässä paikallista ruokaa hotellin lähellä olevassa paikallisessa pubissa.

 Asiakas ei aina ihan tiennyt mitä tilasi. 

Ruoka-annokset olivat isoja ja juomat pääsääntöisesti pitkiä. Anoppi oli reippain ja söi lautasensa tyhjäksi, mutta ei kyllä jaksanut isoa kotikaljaa...

 

Ruoka oli hyvää; alkuruokana tattikeitto, pääruokana kampelaa/taimenta, jälkiruokana rahkapannukakut.

 Aluksi kuumaa, vahvaa glögiä ja 

ruokajuomiksi pitkät tuopilliset olutta ja kotikaljaa. 

Huhhuh, tätä syömisen ja juomisen määrää.

Niinpä kävikin niin, että Rullanen ja Isosisko sammahtivat alta aikayksikön, eikä Anoppikaan viitsinyt itsekseen valvoa. 

   

Maaliskuun luetut

Savon sanomat arvioi kirjaa näin:"Nainen kuolee sähköiskuun katsomossa paikallisen  

curlingottelun aikana.Kukaan kyläläisistä ei tunnu surevan kuolemaa, eikä tietävän tapahtuneesta mitään. Sisustus- ja suunnitteluguruna mainetta saavuttanut nainen on herättänyt pahennusta kohtelemalla muun muassa tytärtään kaltoin.

Vanhempaa polvea edustava Gamache ei käytä voimaa vaan selvittää rikoksia päättelykykynsä avulla.Penny kuvaa kiinnostavasti kylän henkilöitä ja viehättävää miljöötä, joka tosin hytisee nyt pakkasen kourissa.Kylmän kosketus on lähellä perinteistä vanhan ajan dekkaria, jonka parissa lukijan on mukava loikoilla kotisohvallaan."

Rullanen teki juuri niin, nautiskeli perinteisestä dekkarista kotisohvallaan.

"Eletään vuotta 1985. Neljä koululaista törmää metsässä painajaismaiseen näkyyn. Puoliksi maahan haudattuna makaa nainen, jonka suu ja silmäluomet on liimattu umpeen. Lasten opettaja Anne Navarre on järkyttynyt ja hämmentynyt: kuka kykenee tekemään tällaista?Seuraavaksi katoaa nuori nainen ja Oak Knollin seriffinvirastossakin ymmärretään ajan käyvän vähiin. FBI:n etsivä Vince Leone ryhtyy tutkimaan tapausta uuden tekniikan, tekijäprofiloinnin avulla.  Uneliaasta, turvalliseksi uskotusta yliopistokaupungista on tullut murhaajan pelikenttä.Hoag yhdistää jälleen taidokkaasti jännitystä ja psykologiaa. Tuloksena on jännitysromaani, joka vangitsee lukijan mukaansa viime sivuille asti."

Jännittävä, mukaansatempaava, Rullanenkin suosittelee. 


 

"Rikostarkastaja Adam Dalgliesh jäljittää toimittajan murhaajaa jylhässä maalaiskartanossa. Menestyvä journalisti Rhoda Gradwyn haluaa poistattaa kasvoistaan arven, joka on vaivannut häntä vuosikymmeniä. Leikkaus sujuu ongelmitta, mutta seuraavana yönä yksityishuoneessaan toipuva Gradwyn kuristetaan kuoliaaksi.Tapausta tutkiva Adam Dalgliesh huomaa, että epäiltyjä riittää, sillä Gradwyn on hankkinut liudan vihamiehiä paljastusjutuillaan. Heistä yksi jos toinenkin löytyy klinikkana toimivan maaseutukartanon lähimaastosta." 

90-vuotias kirjailijatar pitää lukijan otteessaan loppuun asti.

 

 "Elizabeth Vogelsang kuolee ja hänen poikansa Cameron pyytää hautajaisiin tullutta ex-tyttöystäväänsä jatkamaan äitinsä työtä. Helvetin 1600-luku, alkemia ja Isaac Newton olivat Elizabethin työn pääkohdat ja niihin kulutettu aika ja intohimo eivät saa mennä hukkaan. Lydia Brooks ottaa lopulta työn vastaan, mutta pelkän haamukirjoittamisen sijaan hän hukkuu historiaan samalla kun nitoutuu nykyaikaan, joissa molemmissa tapahtuu outoja ja yllättävän samankaltaisia asioita."

Olipa erikoinen kirja, joka kuitenkin piti otteessaan loppuun asti. Kerrottu "minulta sinulle"-muodossa. Rullanen suosittelee pienellä varauksella.

 

"LaPlante rakentaa taidokkaan jännärin, joka on petollisen hämäävä. Kirjan luonteeseen sopii hyvin se, että poliisin tutkimukset eivät lopulta johda mihinkään. Mutta syyllinen tulee joka tapauksessa ilmi. Kirjan pääosassa ovat Jennifer ja hänen oikutteleva muistinsa. Menneisyydestä löytyy perhesalaisuuksia. Suojeleeko muistin temppuilu häntä ja hänen läheisiään?

Alzheimerin taudin kuvauksena kirja on todentuntuinen. Tarinan katkonainen rakenne ja kieli sopii hyvin aiheeseen. Kirjaa voi suositella muun muassa Alzheimer-potilaiden omaisille. Teoksessa kerrotaan kuinka elää arjessa sairauden kanssa ja kuinka vaikuttaa sairauden kulkuun."

Rullanen suorastaan ahmi kirjan illan ja aamun aikana. 

Jännittävä ja surullinen tarina.Tällaistako on 

Alzheimerin taudin kulku

 potilaan näkökulmasta?

Suosittelen kirjaa! 

 

"Varhaisena kesäaamuna pikkupoika livahtaa ulos leikkimään ritaria. Leikki saa äkillisen lopun, kun poika näkee edessään maassa makaavan alastoman naisen, joka tuijottaa suoraan häneen...Poliisi kutsutaan paikalle, ja käy ilmi että nuori nainen on murhattu. Rikos käy entistäkin merkillisemmäksi, kun ruumiin alta pian löydetään kahden 1970-luvun lopussa jäljettömiin kadonneen naisen luurangot. Johannes Hultin, kuuluisan Saarnaajana tunnetun vapaakirkon pastorin pojan, epäiltiin tuolloin sekaantuneen."  

Lukumagneetti. Helppolukuinen. 

Taidan suositella, koska oli myös jännittävä. 

 

Lumikenkäilyä vapaapäivänä.

Koirapoika tuli taas lomalle kotiin, koska

Isosisko ja Vävy lähtivät Ulkomaille lomailemaan Vävyn syntymäpäivän kunniaksi.

Lauantain auringonpaiste kutsui Rullasta ja Koiraa lumikenkäilemään.

Taivas oli niin sininen!

 
Koira halusi etsiä omia aarteitaan, todennäköisesti tähtäimessä olisivat olleet hiiret.

Mutta ei yhtään sellaista.

Siivekkäistä aarteista tosin näkyi jälkiä,

erittäin paljon.

 Kotipihassa näkyi merkkejä keväästä.

 

Siksipä Rullanen ja Koira jatkoivat 

auringon tallentamista omalla kuistilla.

Koiraan aurinko tarttui jo aika hyvin! ;D 

Tällainen versio

Viime viikon ylityövapailla 

tartuin taas Ottobreen.

Löysin kätköistäni punaista pellavasekoitekangasta. 

Sopivan ohutta.

Silmukasta ostetut napit sopivat hyvin tyyliin.

Tällaista tuli tällä kertaa.

Pipoja Reinolle ja toisille, nimettömille vielä.