Tammikuun luetut

"Kaikki laaksosta kertovat tarinat alkavat paholaisesta." Sumuiset nummet Humisevan harjun maisemissa, vanhoista legendoista kumpuava pelko sekä perinteiden taakka ja kirous kertautuvat maagisessa Paholaisen päivässä. Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä – kyläläisille Gaffer – on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katherinen. Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa. Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?

Tässäkin tarinassa tahti

kiihtyy koko ajan.

Mieli tekisi harppoa

eteenpäin tarinassa,

mutta ei voi.

Muuten menettää

jonkun tärkeän yksityiskohdan.

Suosittelen.

Hyvä valinta vuoden

ensimmäiseksi kirjaksi.

" Vaimonsa kuolemasta toipuva rikoskomisario Ewert Grens tutkii pirullista liiketoimintaa, jonka avulla joku ansaitsee valtavia summia toisten ihmisten inhimillisen hädän kustannuksella.

Värtanin satamaan Tukholmassa on laivattu oudonsisältöinen kontti. Kun se avataan, löytyy hapenpuutteeseen kuolleiden ruumiita. Uudesta elämästä haaveilleiden ihmisten elämä on katkaistu, kontti on tilkitty ilmatiiviiksi jossain matkan varrella. Ewert Grens saa apuun vanhan tuttunsa, rikollisesta elämästä luopuneen Piet Hoffmanin, joka soluttautuu salakuljetusjärjestöön. Roslund&Hellströmin Kolme tuntia -dekkarin juonen lonkerot ulottuvat Pohjois-Euroopasta Länsi-Afrikkaan asti. Piet tutkii juttua Nigerissä ja Libyassa, Ewert panee toimeksi Tukholmassa."

Jännittävä.

Loppua kohden,

varsinkin.

Suosittelen

"Sabrina Boggs on elämäänsä kyllästynyt kolmen lapsen äiti. Hänen isänsä Fergus on hiljattain joutunut vanhainkotiin ja kärsii osittaisesta muistinmenetyksestä halvauksen takia. Sabrina käy läpi isänsä tavaroita ja löytää niiden joukosta suuren kokoelman marmorikuulia. Hän huomaa, että kokoelmasta puuttuvat kaikkein arvokkaimmat kuulat, ja ryhtyy tutkimaan asiaa tarkemmin. Sabrina saa isästään selville asioita, jotka muuttavat myös hänen elämänsä suunnan: Fergusin muistin heiketessä Sabrina löytää taidon muistaa isänsäkin puolesta."

Sujuva ja

mielenkiintoinen 

kertomus.

Suosittelen,

ehdottomasti.

"Eläintarha on melkein tyhjillään, mutta Joan ja hänen nelivuotias poikansa viivyttelevät ennen lähtöä. He ovat viettäneet yhdessä lähes täydellisen päivän, he ovat onnellisia. Mutta eläintarhan portilla Joan näkee jotakin, mikä saa hänet ryntäämään lapsi sylissä pakoon, takaisin eläintarhan uumeniin. Seuraavan kolmen tunnin ajan – koko romaanin ajan – Joanin ja hänen poikansa elämä on uhattuna. Kuin eläimet he ovat vankeina eläintarhassa, joka onneksi on Joanille läpikotaisin tuttu. He pakenevat pitkin kiemurtelevia polkuja, rakennustelineiden alta, piilottelevat karusellin takana. Koko ajan Joan tuntee poikansa pienen ruumiin ja sydämen sykkeen tiiviisti itseään vasten. Niin kuin me olisimme kauniita on mestarillinen trilleri ja vahva kuvaus siitä eläimellisestä vaistosta, joka yhdistää vanhemman lapseensa. Se kysyy, mihin saakka olemme valmiita menemään suojellaksemme rakkaitamme."

Mestarillinen trilleri.

Jännitys säilyy

loppuun asti.

Suosittelen.