Lennähdimme illalla Norweganin siivin
Lontooseen, Gatwickin lentoasemalle.
Ensimmäinen yö vietettiin
lentokentän läheisyydessä
sijaitsevassa
White House Hotelissa
Hotelli oli lähellä lentokenttää, ihan mukava.
Abiturienttia ahdisti, että jouduimme kaikki
olemaan samassa huoneessa.
Aamulla testasimme paikan
"English Breakfastin".
Muutaman kommelluksen
jälkeen, pääsimme kuin
pääsimmekin oikeaan
junaan ja
köröttelimme kohti
määränpäätämme
Kingstonia.
Kahvittelimme paikallisessa
kuppilassa
odotellessamme
Aupairia.
Antoinette -hotelli ei ollut
kaukana, mutta Rullaselle riittävän
kävelymatkan päässä.
Helpotus oli suuri, kun
huoneistossamme oli
kaksi erillistä makuuhuonetta!
Hotellin puutarha oli kaunis, eikä näkymä ikkunasta kadun puolelle
myöskään ollut hassumpi.
Kiertelimme Kingstonin keskustassa
kahviloita ja kauppoja.
Päämääränämme löytää
Abiturientille tanssiaismekko.
Aupair oli töissä, siispä Esme
tuli mukaan.
Ensin kävimme paikallisessa
kiinalaisessa herkuttelemassa.
Thamesin rannalla katselimme
lintuja ja laivoja.
Yhtenä iltana kävelimme Aupairin
Lontoonkotiin.
Matkalla aidassa kukki
Rullasen äidin
suosikkikukka,
kärsimyskukka.
Vietimme hauskan illan
pizzaa syöden ja jutellen.
Myöhällä ajoimme sitten Ûbertaksilla
hotellille.
Turvallinen oli sekin kyyti.
Viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi
olimme suunnitelleet
Lontoo-kierroksen ja
tanssiaismekon etsinnän.
Voisin tässä kohtaa sanoa, että edellisiltana
löydetty kukka, kuvasti jollain
tapaa tätä päivää. :)
Mutta uskokaa tai älkää!
Löytyi mekko, joka
kelpasi vaativalle
asiakkaalle!
Kaunis!
Nyt ei enää muuta kuin kipin kapin
kohti Victoria -teatteria
katsomaan
Billy Elliottia.
Hätäiseen hotkaisimme
läheisessä pubissa
Fish´n sipsit.
Reissussa tapahtui kaikenmoista.
Mutta yhdestä olimme
kaikki samaa mieltä!
Esitys oli aivan huippu!
Viimeisenä päivänä oli
jäljellä enää lähtöitkut.
Luovutettuamme hotellihuoneet,
tehtyämme viime hetken
soppailut Kingstonissa,
joimme lähtökahvit
rautatieaseman baarissa.
Olimme hyvissä ajoin lentokentällä.
Enpä ole niin yksityisiä
ja hienoja vessoja
nähnyt muualla.
Olisi kelvannut prinsessoillekin.
Tutustuimme kaikkiin myymälöihin,
lepuutimme välillä jalkoja,
jatkoimme kierrosta
ja vähän ennen lähtöä
kävimme syömässä.
Hei, hei Lontoo.
tervetuloa Helsinki.
Pettymys oli suuri,
ei wifiä käytössä.
Kirjakin oli jo
luettu menomatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti