Syyskuun luetut

 

"Maria Strandberg huolestuu, kun hänen siskonsa Ingrid katoaa yllättäen. Hän soittaa poliisille, mutta asiaa ei oteta vakavasti. Lopulta pahoinpidelty Ingrid löydetään miehensä ex-vaimon Rosen kellarista, jossa Rose on mustasukkaisuuksissaan pitänyt häntä vankina viikon ajan.Marian pyöritellessä kostonhimoisia ajatuksia mielessään hän kuulee sattumalta New Orleansissa asuvasta vanhasta voodookuningattaresta. Maria päättää tukeutua pimeyden voimiin kostaakseen Roselle Ingridin kärsimykset.  "

Rullanen siirsi ja siirsi tämän kirjan aloittamista. 

Uusi kirjaston lainan viimeiseen mahdolliseen saakka. 

Ja sitten, kun aloitti, kirja tempaisi mukaansa.

Jännittävä loppuun saakka.

"Lo on ruotsalaistyttö, joka asuu suuren hälisevän sukunsa kanssa valtavaa taloa jossain eteläisessä Ruotsissa. Naapurin Lucas on häntä muutaman vuoden vanhempi, alun perin unkarilainen. Lucas asuu kaksin puhumattoman ja väkivaltaisen isänsä kanssa.

Lon ja Lucaksen kohtaaminen on väistämätöntä. He solmivat omituisen ja lujan liiton jo lapsuudessaan, joskus 1970-luvulla. Suhde on ainakin Lon sukulaisten mielestä erittäin epäsopiva."

Onpahan kirja. 

Kannattaa lukea ja sen 

jälkeen lueskella netistä erilaisia arviointeja tästä kirjasta.

Rullanen yllättyi. 
 

"Eerika on lappalaisen Luossajoen vahvasti lestadiolaisen kylän alinta kastia: hän on saksalaisen sotilaan ja suomalaisen naisen avioton lapsi, huoran nuorennos, kuten häntä kutsutaan. Kun Eerikan äiti Enni lähtee Saksaan etsimään rakastettuaan Dieteriä, 15-vuotias Enni päättää jättää Luossajoen taakseen ja pääsee Tampereelle piiaksi. Kirjan lukuisat käänteet kuljettavat häntä sitten pitkin Suomea: Eerika työskentelee piikana, menee naimisiin ja saa lapsen, menettää miehensä ja tapaa jälleen nuoruuden rakkautensa, mistä kerrotaan jo kirjan ensimmäisessä luvussä."

Rullasen kummitäti on tuottelias kirjailija.

Tekstiä on paljon ja tiheässä. 

Tätä kirjaa ei voi hetkessä hotkaista.

Mielenkiintoinen tarina muistuttaa muitakin 

Ravilon kirjojen aiheita.

Mutta pakko oli lukea loppuun asti.

Suosittelen kuitenkin. 

"Jää hyvästi on pieni, intensiivinen ja erikoinen tarina. Se kertoo siitä kuinka Aaron menettää vaimonsa ja saa hänet osittain takaisin, kuolleena – vai saako? “Olin etsinyt häntä turhaan kaduilta ja väkijoukoista ja mistä tahansa, missä seisoi tuntemattomia ihmisiä jonossa. Olin käännähtänyt varoittamatta kannoillani seisoessani risteyksissä, sillä toivoin että yllättäisin hänet takaani. Olin asettunut muina miehinä istumaan penkeille ja pinnistellyt tunteakseni hänen hihansa koskettavan minun hihaani. Ei mitään. Hän vältteli minua.” Ja samalla, kuvaten takautuvasti Aaronin ja Dorothyn parisuhteen koko kaavan, se kertoo koko ajan siitä, kuinka Aaronin elämä muuttuu ja jatkuu, saa uutta sisältöä."

Kaunis, koskettava kirja.

Suosittelen.