Kesäkuun luetut

 

"On väreilevän kuuma kesä 1990. Maria, 16 vuotta, viettää aikaansa poikaystävänsä vanhempien maatilalla Itä-Saksassa. Päivät kuluvat koulunkäynnin sijaan Karamazovin veljeksiä lukien. Naapuritilaa asuu synkkä ja arvaamaton nelikymppinen Henner yksin hevostensa ja koiriensa kanssa. Vaihdetaan silmäyksiä, vehnäpelto lainehtii, kastanjapuut tuoksuvat, leivotaan kovakuorista leipää.
Ympäriltä murenee valtio, kun DDR lakkaa olemasta. Kukin koettaa tavallaan sopeutua siihen, mitä on tapahtumassa. Kadonneet sukulaiset tulevat vierailulle, ihmisten elämä liikahtaa perustuksiltaan. Kaikelta piilossa Maria löytää tiensä Hennerin taloon, kerta toisensa jälkeen. Syntyy rakkaustarina, joka ei ole yksinomaan kaunis mutta jossa on pelottavaa voimaa. Mutta sitä mitä tapahtuu, on mahdotonta kertoa, ja niin uneliaat maalaiskesäpäivät seuraavat toisiaan – kunnes muutoksen virta vääjäämättä työntyy kaiken läpi."

Sopivan kiihkeä kirja 

siemastavaksi

sateisena aamuna

lämpimän viltin alla.

Suosittelen. 

 

"Milla Ollikainen yhdistää Lappiin, Ylläkselle sijoittuvassa rikosromaanissaan klassisen ”kuka-sen-teki”-dekkarin kiehtovaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja vaiettuun lähihistoriaamme. Lopputulos on vahvan visuaalista. Taitava miljöön kuvaus ja kadehdittavan elävät hahmot istuvat onnistuneesti rikostarinaan, jossa jännitys säilyy herkeämättä loppuun asti."

On kuin lukisi

"Napapiirin sankareita".

Nimet ja paikat ovat tuttuja.

Näppärä novellimainen

kirja.

"Keskiluokkaista omakoti-idylliä Tukholmassa elävä Peter Mattéus on menestyvä mainosmies. Toistuvista yöllisistä painajaisista huolimatta kaikki on päällisin puolin hyvin, kunnes postiluukusta kolahtaa kirje, jossa on tuoreita kuvia hänen perheestään ja säilytyslokeron avain. Lokerosta löytyy kännykkä, johon tuleva puhelu käskee lähtemään Espanjan Aurinkorannikolle. Lentoliput löytyvät lokerosta ja vaimo Rita joutuu lähtemään mukaan, kun edessä häämöttää valinta elämän ja kuoleman välillä.Jotain Peter on jättänyt kertomatta synkästä salaisuudestaan. Mutta vaikka menneisyys onkin Peterin suurin vihollinen, vain menneisyyden kohtaaminen voi pelastaa hänen perheensä."

Taitavasti kirjoitettu

psykologinen jännäri.

Mitä oikeasti tapahtui?

Tapahtuiko jotain? 

 

"Kadonneet kertoo kolmen naisen tarinan, joiden kaikkien elämä järkkyy julmasti. Kolme täysin erilaista elämää, jotka risteävät lain ulottumattomissa. Pahuus väijyy ehkä kaikkialla, julkisivujen takana. Ihminen voidaan ostaa ja myydä. Hän voi vaihtaa nimeään, kansalaisuutta – tai kuolla.

Ruotsalainen, nuori Teresa lomailee etelässä ja eräänä iltana hän eksyy ikävämpään seuraan. Hän herää espanjalaisella hiekkarannalla ja astuu vedenrajassa kelluvan mustan miehen ruumiin päälle. Samaan aikaan aivan vieressä hiipii turvaan toinen nainen, jonka nimi toistaiseksi on Mary. Hän yrittää vain pysyä piilossa sekä salakuljettajilta, jotka heittivät heidät pois veneestä, että viranomaisilta.Tarinan keskushenkilöksi kohoaa kuitenkin lavastaja Ally, joka odottaa toimittajamiestään Patrickia takaisin Pariisista. Tämä on ollut keräämässä taustatietoja kansainvälisestä ihmiskaupasta ja on kirjoittamassa laajaa sitä käsittelevää artikkelia. Patrickista ei kuulu mitään, mutta Ally saa oudon paketin New Yorkiin. Hän lähtee jäljittämään miehensä liikkeitä Euroopasta paketissa olleen muistikirjan avulla ja päätyy lähelle omaa menneisyyttään."

Jännittävä.

Kerralla hotkaistava.

Mistä näitä ruotsalaisia

dekkaristeja oikein sikiää!

Ehdottomasti suosittelen. 

 "Judith McPherson, kymmenen vuotta, on luonut Ihanan maan. Judith on Jumalan väline, ihmeidentekijä. Judithin isä on surullinen, eikä surustaan johtuen voi rakastaa Judithia. Judith ja isä käyvät yhdessä saarnaamassa kadonneille lampaille ja lukevat tutkiskellen Raamattua, pohdiskelevat uskonasioita. Judithin täydelliseen päivään kuuluisivat isä ja äiti, televisio ja kuumailmapallokyyti. Mutta sitä ennen – aivan pian – Jumala aloittaa harmageddonin. Vanhasta maailmasta ei jää mitään jäljelle, sitten on vain uusi maa, Ihana maa. Sitä Judith odottaa."

Voimakas ja 

 ajatuksia herättävä, 

omalla tavallaan 

äärimmäisen julmakin.

Ehkä kesäkuun paras

tai toiseksi paras

kadonneitten jälkeen.

Suosittelen. 

"Ainoa asia, mitä Eric Kennedystä voi varmaksi sanoa on se, että hän rakastaa tytärtään Meadow’ta. Kaikki muu hänen elämässään on valetta, suku­nimeä myöten. Aviovaimo Laura luulee miestään Kennedyjen kaukaiseksi sukulaiseksi, kun tosiasiassa tämä on Itä-Saksasta isänsä kanssa paennut Erik Schroder. Kun avioliitto hajoaa, isä ja tytär lähtevät ajomatkalle, josta kehkeytyy epätoivoinen, kiihkeän surumielinen pakomatka väistämättömän edessä.

Niin kuin valehtelussakin, on vaikea kääntyä takaisin, kun on mennyt liian pitkälle."

Surumielinen tarina.

Puolustuspuheenvuoro.

 

 

 

Keskikesän juhlaa

Juhannusaatto

 Pikkusisko toimi Juhannusneitona 

ja keräsi

ne suunnilleen

seitsemän kukkaa.

Koira halusi auttaa.

 Mies teki "Mummon maitorieskaa" Äitinsä ohjeella.

Eikä Äitiä ole enää arvioimassa kuinka onnistui.

Meidän mielestä ulkonäkö oli vakuuttava,

makukin lähes aito.

Puoliksi puolalaisen Miniäkokelaan

kreikkalainen salaatti

oli hyvää!

Sitten lähdettiin Saareen.

Hrr, oli kylmää, mutta ei satanut.

Mies punoi vastaa, vihtaa, vastaa.

Sai aikaan jommankumman!

Rullanen kävi etsimässä

Juhannusta.

Sauna lämmitettiin.

Jotkut saunoivat ja uivat.

Koira ei, se seisoi

nauraen laiturilla.

Kun makkarat oli paistettu. Ja syöty.

Keitettiin kahvit.

 

Sitten lähdettiin kotiin, 

syömään.

Kotipihan punainen 

"juhannusruusu".

Jatkettin ruuan valmisteluja.

Piilotettiin pinaatit herkkusieniin.

Nyhdettiin possua.

 

Sekoitettiin kananmunat Oivariiniin. 

Katettiin pöytä.

Ja avattiin juomiset valmiiksi.

Sitten ei muuta

kuin herkuttelemaan.

 

 

Ilta pimeni.

Kohtapa jo jalkapallo pyöri ja kieri.

Ja Naapurin kanssa petankkipallot.

Kukaan ei kuvannut mitään.

Kuvaaja nukkui.

 Juhannuspäivä

 Aamubrunssi on lähes valmis.

Odotellaan meksikolaista kokkia.

Nam,

kylläpä oli hyvää.

Ulkona satoi vettä taivaan 

täydeltä.

Mutta sisällä oli lämmintä 

ja mukavaa.

Peräkärryn päälle unohtunut pelkkä viski,

olikin aamulla viski ja vesi.

Sade taukosi.

Päätimme lähteä

Miehen lapsuusmaisemiin. 

Ahkera Eno oli

mullanut itse perunamaan,

joten jäljelle jäi vain

juhannuspäivästä nauttiminen.

Juhannusruusut ja muutkin ruusut 

kukkivat myös siellä.

 

Laiturilla nukkui kolme

orpoa

sorsanpoikasta.

 Pian orpojen äiti tuli

pelastamaan

poikasensa orpoudelta.

 Taaskin koira tyytyi katselemaan muiden

menoa laiturilta.

 

 Vanhan saunan takana

on pikkuruinen joki.

Siinä on ollut lasten hyvä kastautua 

saunan jälkeen.

Tällä kertaa meillä ei ollut 

mukana pieniä lapsia.

   

 Eno ja Mies virittelivät

kiinalaiseen grillin

makkaranpaistotulet.

Isoveli ja Vävy

kiipesivät liiterin orsille

kuvaamaan sieltä avautuvaa

näkymää.

 

Täällä Juhannus löytyi

joka puolelta.

 Juhannuspäivän petankit.