Elokuun luetut

 

"Vanhan talon remontissa Pohjois-Carolinassa paljastuu karmiva yllätys, kun putkimies löytää rakennuksen hylätystä kellarista jälkiä oudoista ritualistisista menoista. Kellarissa on tapettujen eläinten raatoja ja luita - sekä uhrialttarin keskellä teini-ikäisen tytön irtileikattu pää. Pian ohikulkija löytää lähistöltä myös samanikäisen pojan päättömän ruumiin. Pimeitä voimiako on liikkeellä?
Rikosantropologi Temperance Brennan ottaa jutun tutkittavakseen."

Tempehän selvittää jutun melko kevyesti.

"Kevyttä" kesälukemista, suosittelen. 

 

 

"Teini-ikäinen Jess Took jää vain hetkeksi yksin autoon, mutta se riittää sieppaajalle. Jäljelle jää vain kalsea, käsin kirjoitettu lappu: "Te ette rakasta häntä." Sama teksti löytyy aina uudelleen, kun lisää lapsia katoaa. Ei selityksiä, ei lunnasvaatimuksia. Räikeänä kontrastina pelon ilmapiirille Stephen rakastuu ensi kertaa elämässään ja uskoo onnen vihdoin osuneen kohdalleen. Tyttöystävä jää kuitenkin toiseksi, kun Stephenin kovanaama-pikkuveli asettuu sieppaajan syötiksi ja Stephen saa viime tingassa pelastettua hänet - joutuen itse sieppaajan uhriksi. Stephen löytää itsensä maatilalta, jossa lähes kymmenen muuta uhria - mukaan lukien kylän poliisi Jonas Holly - näyttävät olevan kaulapantoihin ja häkkeihin kahlittuina mielipuolisen metsästäjän menetettyjen lemmikkien korvaajina ja tämän arvaamattomuuden armoilla... Miten kukaan ikinä osaa etsiä heitä täältä?"

Rullanen yllättyi positiivisesti. 

Tällä kertaa Bauerin teksti soljui joustavasti ja mukaansatempaavasti vrt Hautanummi.

Kannattaa lukea, tarina vie mennessään.

"Riktor työskentelee vanhainkodissa ja vaikuttaa täydelliseltä, huolehtivalta hoitajalta. Kun silmä välttää, hän kiduttaa vanhuksia. Näkyviä jälkiä ei jää, mutta Riktorin lähestyminen saa vanhukset pelkäämään.Riktor asuu yksin eikä luota ihmisiin. Vapaapäivinään hän istuskelee puistonpenkillä ja tarkkailee ihmisiä. Eräänä iltana Riktor näkee, kun mies hiihtää avantoon. Tämä kamppailee aikansa, mutta vajoaa lopulta ja hukkuu. Riktor seisoo hiljaa ja katselee.Sitten Riktor tutustuu sattumalta Arnfinniin, vanhempaan herrasmieheen. Kaikki on hyvin, kunnes Riktor yllättää Arnfinnin lompakkonsa kimpusta. Pitkään koteloitunut viha leimahtaa esiin.Riktor on ystävällinen hoitaja vanhainkodista ja vaitelias mies puistonpenkiltä. Hän on yhtä todennäköinen murhaaja kuin kuka tahansa."

Norjalainen Fossum on taitava kirjoittaja.

Jännitys kohoaa loppua kohden. 

Kuinkas kaikki päättyykään?

"Kuninkaiden kuolema on maailman suosituimman viikinkisarjan kuudes osa. Se on huikea kertomus siitä kuinka Englanti perustettiin ja kuinka se melkein menetettiin."

Helppoa luettavaa. 
Cornwell maalaa menneisyyden 
taitavasti kuviksi.

 

 "Nelivuotias Amanda McCready siepataan keskellä lämmintä kesäyötä omasta vuoteestaan. Suuresta julkisesta kohusta ja sitkeästä poliisityöstä huolimatta tutkimukset ajautuvat kerran toisensa jälkeen umpikujaan. Amandan täti saa houkuteltua yksityisetsivät Patrick Kenzien ja Angela Gennaron etsimään tyttöä, jonka äiti suhtautuu asiaan oudon välinpitämättömästi. Työ vie Kenzien ja Gennaron huumekuriirien, lasten hyväksikäyttäjien ja murhaajien synkkään maailmaan. Kesä etenee mutta Amanda pysyy kateissa. Ja sitten katoaa toinenkin lapsi... "

Jännitys tiivistyy ja tiivistyy. 

Koko ajan mietin, miksi tämä tuntuu niin tutulta. 

Loppuvaiheessa muistan, 

että tämä kirja on tullut elokuvana.

Jännittävä oli sekin.

http://www.imdb.com/title/tt0452623/ 

 

"Kun Amanda McCready oli neljävuotias, hän katosi ja yksityisetsivä Patrick Kenzietä pyydettiin apuun. Patrick löysi Amandan ja toi tämän takaisin kotiin. Nyt Amanda on kuusitoista ja taas kateissa. Patrick Kenzie alkaa selvittää tapausta apunaan aisaparinsa Angela Gennaro sekä mystinen vihje, jonka mukaan "viisi ihmistä meni huoneeseen, kaksi kuoli, mutta neljä käveli ulos".

Etsintöjen lomassa Patrick miettii, tekikö oikein palauttaessaan Amanda McCreadyn juopolle äidilleen kaksitoista vuotta aiemmin, eikä tälläkään kertaa oikean ja väärän raja ole täysin selvä. Patrick joutuu pohtimaan, kenen puolella hän lopulta tahtoo olla ja onko työ yksityisetsivänä kaiken vaivan ja vaaran arvoista."

Jännittävä myöskin tämä jatko-osa. 

Suosittelen.

"Isabelle-neiti elää nuoruutensa 1930- ja 40-luvun ristiriidoissa. Säännöt, tai kiellot ovat selkeät ja ennakkoluuloja ei tarvita, kun rotusyrjintä kuuluu jokapäiväiseen elämään. Valkoisen on helppo olla puolueeton, mutta asioiden kyseenalaistaminen voi koitua kohtaloksi.

Vuosikymmeniä myöhemmin Isabelle on vanha ja yksinäinen nainen joka on saanut kampaajastaan Dorriesta uskotun ystävän. Ystävyys saa kuitenkin uudet mittasuhteet kun Isabella pyytää yllättäen Dorrieta viemään hänet kotikaupunkiinsa. Pitkän ajomatkan aikana Isabella kertoo tarinansa ja samalla tutustutaan Dorrien elämään."

Mukaansatempaava tarina. 

Muistuttaa hieman Piiat-kirjaa, 

mutta kertoo oman tarinan omalla äänellään.

Suosittelen lämpimästi. 

"Sydäntalvella, pimeän ja lumipyryjen keskellä, Shipcottin kylän asukkaat ovat peloissaan ja varuillaan. Lyhyen ajan sisällä jo useampi vanhus on löydetty murhattuna. Jonas Holly, kylän nuori poliisi on neuvoton – ja uupunut. Häneltä odotetaan näyttöä, mutta MS-taudin loppuvaihetta sairastavan vaimon hoito vaatii veronsa. Kun valkenee, ettei teon takana voi olla kukaan ulkopuolinen, ilmapiiri kiristyy vainoharhaiseksi, klaustrofobiseksi piinaksi: Tappaja on joku heistä. Mutta tunnistaako murhaajan, vaikka katsoisi häntä suoraan silmiin? Vangitseva, pihdeissä pitävä jännitysromaani yhdeltä tämän hetken kiinnostavimmalta tekijältä!"

Tämä kirja tapahtuu 

Hautanummen ja Kadonneet lapset välissä. 

Epäselvä kuolemantapaus tapahtuikin tässä kirjassa.

Huh, loppuun asti jännittävä.

Bauer on slekeästi löytänyt tyylinsä.  

Sadonkorjuuta

Kesäkuussa 

varaston perukoilta löytyi

kymmenkunta itänyttä perunaa.

Rullasen "kiinalaisessa keittiössä"

ei ollut vielä kasvamassa mitään.

Itäneet perunat saivat

itämaisen kodin 

suomalaisen lipputangon

juurelta.

Siinä ne kasvoivat ja vankistuivat.

Mutta eivät kukkineet.

  

Perunanviljelijä kyllästyi odottamaan

ja kuokki kaikki ylös.

24 somaa uutta perunaa!

Maistuivat makoisilta sillin,

voisulan ja paistetun

lenkkimakkaran 

seurana!