Viimekesänä uhkarohkean
Norjan reissun tehnyt tiimi
päätti lähteä käymään
Ruotsissa.
Isoäidille rakas Serkku
oli vakavasti sairas.
Matka alkoi sateisissa merkeissä.
Päästyämme laivaan
sääkin muuttui
aurinkoisemmaksi.
Laiva oli tupaten täynnä.
Isoäidin yrityksistä huolimatta,
jouduimme yöpymään
varaamassamme hytissä:
autokannen alla!
Päätimme pysytellä mahdollisimman
pitkään poissa hytistä.
Kalaravintolan ruoka
oli hyvää ja
maistui kaikille.
Baarin drinkit maistuivat.
Alkoholilla ja ilman.
Yö menikin tosi hyvin.
Kaikki nukkuivat kuin
tukit.
Laivasta lähtö vähän jännitti,
että osataanko ajaa
Uppsalaan päin.
Lähtö sujui hyvin.
Olimme oikealla tiellä.
Pikainen pysähdys Sigtunassa
Hauska kirjakioski
Valitettavasti meillä ei
ollut mukana yhtään
vaihdettavaa kirjaa.
Perillä Uppsalassa
totesimme, että
Serkun kunto oli
tosi huono.
Kuitenkin hän jaksoi ja
halusi ottaa
meidät vastaan.
Lähdimme Serkun lapsien kanssa
syömään ja lupasimme
tulla sen jälkeen
uudestaan.
Isoäiti ja Serkun lapset
palasivat sairaalaan.
Rullanen, Isosisko ja Vävy
kiertelivät hetken
aikaa Uppsalan kaupunkia.
Pääsimme yöksi Fulleröhön
Serkun asunnolle, jossa
asui hänen nuorin poikansa.
Talo oli peltojen
reunamilla
parikymmentä kilometriä
Pohjoiseen päin.
Aamulla kävimme vielä
sairaalassa.
Serkku vaikutti olevan
paremmassa kunnossa.
Oi, jospa olisimme
arvanneet, että
olimme hänen viimeiset vieraansa.
Olimme jo ajaneet hyvän
tovin kohti Tukholmaa,
kun Rullanen huomasi
laukkunsa jääneen Fulleröhön!
Ei muuta kuin takaisin,
onneksi autossa
oli kääntyvät
etupyörät!
Tukholmassa riitti ruuhkaa.
Ruotsin ylioppilailla sattuivat
olemaan penkkariajelut.
Saimme kuin saimmekin
parkkipaikan, ihan
vähän vain laittoman.
Siitä lähdimme kohti
Gamla Stania.
Ehdimme laivaan hyvissä ajoin
Taas Isoäiti yritti vaihtaa hyttiä.
Nyt olisi ehkä kannattanut,
olimme melko keulassa.
Ryminää riitti Ahvenanmaalle
tultaessa ja lähdettäessä.
Käytimme samaa taktiikka
kuin tullessa.
Tarpeeksi pitkään
kannella.
Laivamatka sujui hyvin.
Aamulla tuli kiire, koska
kellot olivat jääneet
Ruotsin aikaan.
Eipä tarvinnut odotella
ja empiä, että kävisinkö
vielä ostamassa jotain.
Tapasimme Helsingissä
Rullasen keskimmäistä
Pikkuveljeä sekä
nuorinta Pikkusiskoa.
Päästyämme kotimatkalla
perinteiseen pysähdyspaikkaan,
Stop´n go -grillille,
saimme suruviestin.
Serkkun lähtöjuhlaa
vietettiin
kahden viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti