keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Heinäkuun luetut

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Kovakantinen) 
"Eletään syksyä 1982. 19-vuotias Rasmus lähtee Tukholmaan eikä aio enää koskaan palata kotikyläänsä. Rasmus on aloittanut matkan omaksi itsekseen. Tukholmalainen Benjamin on nuori, kunnollinen Jehovan todistaja, ahkera kenttätyössään. Erään monista ovista avaa Paul, joka näkee välittömästi Benjaminin lävitse. Siitä kohtaamisesta alkaa Benjaminin pitkä matka. Jouluna, saman oven takana, hän ymmärtää tulleensa perille."
Voi mikä kirja!
Rullasen oli ahmaistava
se yhdellä
istumisella.
Suosittelen! 

 Kuninkaan Anna
" Torpan nimi oli Kuningas koska se oli kylän pienin. Anna kasvaa Kökarin saarella, Kuninkaan torpassa, jossa meri ja kylä ovat koko maailma. Mutta Kökarin rannoille saapuvat laivat tuovat kaikuja vieraista maista. Eräs laiva tuo mukanaan tukholmalaisen taiteilijan, Staffanin, ja Annan on tehtävä valinta houkuttelevan suurkaupungin ja rakastamansa saariston välillä."
Kiehtova tarina 
Kuninkaan Annasta.
Mutta Rullasen äitikin 
ehti lukea tämän,
ennenkuin Rullanen
sai luettua loppuun.

Talo maailman laidalla 
" Hukkumiskuolemalta täpärästi säästynyt rikoskomisario Erik Winter lepää perheineen Espanjassa, mutta hänen mielensä ei saa rauhaa selvittämättömiltä rikoksilta. Alamaailman varjoiset kujat kutsuvat, ja Winter päättää palata yksin kotikaupunkiinsa Göteborgiin.
Hyytävän kylmä kaupunki toivottaa hänet tervetulleeksi kolmoismurhalla. Erik Winterin on löydettävä vastaukset useisiin kysymyksiin. Miksi hälytyksen tekoon meni päiviä? Entä miksi perheen isä ei ollut soittanut vaimolleen moneen päivään? Lisäksi murhatalon naapuri seuraa jatkuvasti poliisien edesottamuksia turhia puhumatta eikä hämäräperäisen rasistin hiippailu alueella voi olla herättämättä huomiota. Winter työtovereineen aloittaa hellittämättömän jahdin, jonka aikana jo Espanjassa alkunsa saanut pirunpolska kiihtyy kiihtymistään."
Riippumatossa luettava,
yhdellä kertaa hotkaistava.
Edwardson osaa  pitää
lukijan otteessaan.
Erik Winteriin
voi luottaa, asiat
selviävät viimeistään
loppumetreillä.
Suosittelen. 

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 
"Gardellin AIDS-trilogian toinen osa Sairaus vie lukijan yhä lähemmäs ensimmäisen osan nuoria miehiä. Tarina tulee iholle, ja painuu suoraan sydämeen.Sairaus on ihmeellinen kirja, jossa Gardell yhdistää mestarillisen ajankuvan 80-luvusta äärimmäisen koskettaviin rakkauskuvauksiin ja kohtauksiin sairaaloiden eristyshuoneissa.Tarinan keskiössä on pieni tukholmalainen homoyhteisö, erityisesti Rasmus ja Benjamin. Se kertoo homorutoksi tuolloin kutsuttuun aidsiin sairastuneiden miesten kohtaloista sekä heidän rakkaistaan. Ja silti lukijasta tuntuu, että tämä kaikki on tapahtunut minulle ja läheisilleni. Ravistellen, mutta hellästi."
Tämä kirja on
yhtä koskettava
kuin ensimmäinen osa.
Suosittelen! 


" Tukholmalainen pariskunta hankkii kartanon Norrlannista, ja Helena pääsee toteuttamaan unelmaansa, hotellia maalla. Kylä on hänelle lapsuuden kesien tuttu idylli, mutta avioliitto natisee jo liitoksissaan ja pian Helena on yksin kiukuttelevan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Yrityksen rinnalla elää kyläyhteisö, jonka vahvimmat hahmot ovat Helenan vanha ystävä Anna-Karin ja erakoitunut vanha Verner. Heidän tuellaan Helena ja Emelie taivaltavat eteenpäin."
Vihdoinkin luettu loppuun.
Mielenkiintoinen,
mutta ei
hetkessä hotkaistu. 

 Jään muisti
" Arktisella tundralla vaeltaa kaksi metsästäjää sekä heidän inuitti-oppaansa Edie. Kaikki vaikuttaa tavanomaiselta, mutta äkkiä tyhjästä noussut lumimyrsky yllättää joukon. Sään ollessa huono toinen seurueen jäsenistä kuolee oudoissa olosuhteissa. Edie on vakuuttunut siitä, että joku ampui – hän kuuli laukauksen äänen sekä löysi vieraan saappaan jäljen. Edien poikapuoli Joe, myös kokenut jäätikköopas ja vaeltaja, katoaa seuraavalla opastusmatkallaan ja kuolee lopulta vakavan hypotermian heikentämänä. Jokin on perusteellisesti vinossa saarella."
Mielenkiintoinen 
kirja tämäkin.
Pakko lukea loppuun
asti.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Matkakertomus huipentuu ja päättyy onnellisesti

 Finlandsnes
 

Isosisko ja Vävy virittivät teltan niemen parhaalle, 
tuuliselle paikalle.

 Rullanen ja Isoäiti nukkuivat hieman "mukavammin",
vanhassa 70-luvun asuntovaunussa.

 Ilta-auringon loisteessa
paikka oli täydellisen kaunis.
Tätä kannatti odottaa.





 




Aamu aukeni sumuisena.
Erinäisten migreenikohtausten ja
muiden muistamattomuuksien
jälkeen kaikki oli kuitenkin hyvin. 

Isosisko ja Vävy halusivat uida
vuonossa ennenkuin
lähtisimme kotia kohti.


 Kiitokset mukavalle leirintäalueen hoitajalle.



Kohteena Narvik


Yhtäkkiä huomasimmekin 
olevamme jo Ruotsissa.
 Ruotsin Napapiirin majaa vartioi
karhu.


Aurinko nousee
Viitasaarella Niinilahdessa.

Kotona!