keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Marraskuun luetut

"Pari päivää ennen joulua ranskalaisessa Beauvalin pikkukylässä 12-vuotias Antoine tappaa hetken raivokohtauksen vallassa tarkoittamattaan naapurin 6-vuotiaan Rémin. Hän iskee poikaa kepillä päähän, ja tämä kuolee. Kauhuissaan Antoine päätyy kätkemään uhrinsa läheiseen metsään.Kuin ihmeen kaupalla lapsuuden rikos jää piiloon. Paljastuminen kuitenkin uhkaa kerta toisensa jälkeen, kun elämä heittää Antoinen odottamattomiin tilanteisiin.Antoine ei kuitenkaan ole salaisuutensa kanssa niin yksin kuin luulee."
Silmukka kiristyy
loppua kohden.
Suosittelen.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lokakuun luetut

"Kauniin maalaiskartanon omistajat ovat matkoilla, ja talonmieheksi on pestattu nuori Patrick Randle. Patrick löytyy kuolleena kylään johtavan tien varrelta, ja pian sen jälkeen ruumiita tulee karmivalla tavalla lisää. Uhreja näyttää yhdistävän aluksi vain intohimoinen yöperhosten keräily, mutta kun Vera kääntää kaikki kivet ja katsoo sinne minne muut eivät uskalla, hän pääsee korvaamattomien apulaistensa Joen ja Hollyn kanssa viimein ratkaisun jäljille. Sulkeutuneen kyläyhteisön kulissien takaa paljastuu asioita, jotka ovat yhtä valonarkoja kuin hauraat, salaperäiset yöperhoset."
Vihdoin ja viimein
sain luettua tämän loppuun.
Tarina ei ollut
huono, mutta ei
vaan sytyttänyt
tarpeeksi.

"Onko Texasin Sara sittenkin syytön?Asianajaja Martin Bennerin luo saapuu oudosti käyttäytyvä mies. Hän vaatii Benneriä vapauttamaan siskonsa Saran viidestä murhasyytteestä. Lisäksi Saran jäljettömiin kadonnut poika, Mio, on löydettävä. Ongelma vain on se, että Sara on tunnustanut ja riistänyt oman henkensä. Kalliisiin viineihin ja suuriin haasteisiin mieltynyt Benner ottaa tapauksen tutkittavakseen. Kun hän tajuaa saaneensa pääroolin hengenvaarallisessa näytelmässä, on jo liian myöhäistä perääntyä. Ainut vaihtoehto on yrittää selvitä hengissä loppunäytökseen saakka.Lotus blues on kaksiosaisen jännitystarinan ensimmäinen osa. "
Tätä kirjaa ei voi
laskea käsistään 
- mainostettiin
etukäteen.
Totta, lopussa 
kävi niin.
Alku oli hieman tahmea.

"Toimittaja Magdalena Hanssonin sydän on karrella: takana on ero, edessä muutto lapsen kanssa takaisin kotikaupunkiin paikallislehden toimittajaksi. Tuntuu oudolta kohdata vanhat ystävät vuosien jälkeen. Pikkupaikkakunnan rauha järkkyy, kun kuusitoistavuotias hyvän perheen tyttö katoaa uudenvuodenyönä, ja Magdalena ryhtyy kirjoittamaan tapauksesta. Hagforsin poliisille murha on vaikea paikka, varsinkin kun alaston nuori nainen löydetään ammuttuna. Onko kyseessä kadonnut Hedda, vai liikkuuko paikkakunnalla sarjamurhaaja? Pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa - Magdalenakin tuntee poliisit, mutta voisiko hän tuntea myös murhaajan?"
Kirjaston uutuuskirja.
Laina-aika 2 viikkoa.
Nopeasti luettava,
kahdessa päivässä.
Sujuvaa kerrontaa.
Suosittelen.

torstai 21. syyskuuta 2017

Syyskuun luetut

 "Kansainväliselle näyttämölle sijoittuva trilleri tarjoilee tiivistä jännitystä, hätkähdyttäviä ihmiskohtaloita - ja salaliiton vailla vertaansa.Amerikkalainen CIA-agentti menettää pommi-iskussa vaimonsa, hylkää lapsensa ja pakenee Syyriasta. 30 vuotta myöhemmin Euroopan parlamentissa työskentelevä Klara Walldéen ryhtyy auttamaan entistä poikaystäväänsä ja törmää valonarkoihin tietoihin. Pyrkyri George Lööw saa PR-toimistossa omituisen toimeksiannon, joka johtaa hänet nopeasti vaaraan. Tapahtumien kulkua seuraa agentti, joka tunnetaan vain koodinimellä Uimari."
Loppuun asti luettava.
Ihan hyvä.
Jokin aikaa sitten luettu,
täysin unohdettu.


"Kauhua vanhainkodissa.Joel on palannut pikkukaupunkiin, jossa hän vietti lapsuutensa. Hänen äitinsä Monika on dementoitunut, ja Joe joutuu viemään hänet vanhainkotiin. Joen lapsuudenystävä Nina, jonka kanssa hänellä on tuskallinen menneisyys, työskentelee vanhusten parissa, ja nyt he joutuvat viettämään aikaa yhdessä Monikan takia. Monikan kohtaukset muuttuvat yhä kauhistuttavammiksi. Yhdessä Nina ja Joel ymmärtävät käsittämättömän.Mats Strandberg kertoo aavemaisen kertomuksen rakkaudesta ja ystävyydestä ja siitä, millaista on itsensä hallinnan menettäminen."
Tällä kirjailijalla on
todellakin taito
sekoittaa klassista kauhua arkeen.
Illassa hotkaistu,
jännittävä ja pelottava.
Suosittelen.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Syntymäpäiväreissu Baltiaan

13.09.
Lähdimme juhlimaan Miehen kuuskymppisiä.
Matkakohteeksi valikoitui Baltian maista
Pärnu ja Riika.
Saimme yllättäen matkakumppaneiksi
Rullasen Isosiskon ja Miesystävän.

Pärnu
Yövyimme kohteessa
Alex majan kattosviitissä.
Hintansa väärti 
yöpymispaikka ehdottomasti.

Odotellessamme myöhäisemmällä
lautalla tulevia
seuralaisia, kävimme
syömässä herkulliset alkukeitot

Virallinen päivä oli juuri tänään
Juhlistimme asiaa 
Marinello -kuohuviinillä.
Lasit sviitin kaapista!

Söimme varsinaisen  juhlaillallisen 
vastapäätä sijaitsevassa
ravintolassa.
Ruoka oli hyvää.

Siirryimme takaisin Alex majaan,
keskiviikkoiseen karaokeiltaan.
Ilta oli menestys.
Karaoke

14.09.
Maittavan aamupalan jälkeen
jatkoimme matkaa kohti Riikaa.

Oli hyvin tuulinen päivä.
matkalla pysähdyimme kuvaamaan
meren tyrskyjä ja
samalla huomasimme kivan kahvipaikan.









Kesti kauan löytää
sopivaa yöpymispaikka, koska
sopivat hotellit olivat niin varattuja.
Paikan päällä selvisi, että
Neste World RX of Latvia oli
parhaillaan menossa.

Päädyimme huoneistohotelliin
Avotu Apartments Avotu Iela 23






Autot saimme edulliseen
vartioituun parkkiin lähelle
hotellia.


Illan hämärtyessä lähdimme etsimään
ruokapaikkaa.
Pitkällisen etsinnän jälkeen 
löysimme tänne:
Cydonia Gastropub


Ruoka oli hyvää ja valinnat kohdallaan,
 kenellekään ei iskenyt annoskateus.
Jälkiruuat mahtavia.



15.09.
Aamupalan jälkeen
päätimme lähteä etsimään
Riikan toria, autolla.
Miesystävä halusi ajaa,
sanoi Isosisko.

Tori löytyi ja kaikki 
jaksoivat kiitettävästi kiertää.
Ostossaldona mm. vyö ja henkselit,
tomaattia, leipää ja viinirypäleitä.


Uskaltauduimme juomaan päiväkahvit
leivosten kera.


Yritimme löytää Miesystävälle
keräilyharrastukseen liittyvän
Rallilippiksen, emme löytäneet.
Aikamme kierreltyämme ja 
ajeltuamme, iski nälkä.

Päädyimme paikalliseen Can Can-
ravintolaan ostoskeskuksessa.
Ruoka oli muuten hyvää, mutta
tarjoilija unohti Rullasen ja
Isosiskon annokset.
Miehet olivat jo ehtineet syödä
omansa ennenkuin pääsimme
edes aloittamaan.

Iltapäivällä lähdimme taas
jalkaisin tutkimaan Riikaa.
Pysähdyimme Mildassa
miettimässä minne mennään.

Matka jatkui Vanhan kaupungin 
sydämeen.
Näimme mm. Herrasväen puistossa 
ja Elviksen kadulla autoineen.
Bremenin kaupungin soittoniekatkin
olivat tulleet Riikaan. 



Kävimme nauttimassa
Rigan balsamia Black magic cafeessa

Peters Brewhousessa pysähdyttiin yksille,
mutta nälkä tuli.
Lähdimme siis etsimään ruokapaikkaa.


Olipas mahtava pihvipaikka.
Ja sitten taxilla mamittamaan.



16.09.

Aamusta lähdimme Isosiskon kanssa kävelylle.
Päädyimme Vanhaan kaupunkiin uudestaan.


Rakkauslukkojen silta


Elvis oli vieläkin parkissa.

Taksilla takaisin ja 
tänään lähdetään Jurmalan hiekkarannoille.


Sää ei ole kyllä mitenkään aurinkoinen.
Kyllä kestikin löytää oikealle kadulle, 
olimme jo luopua toivosta!

Nälkäisinä menimme ensimmäiseen 
näkemäämme ravintolaan
Huh huh, mitkä annokset.
Henkilön Päivi Kuva kuva.








maanantai 28. elokuuta 2017

Elokuun luetut

 "Tuulivoiman vuoksi voi vaikka tappaa.Nele Neuhausin uutuusdekkarissa Joka tuulen kylvää kamppaillaan tuulienergiasta saksalaisella vuoristoseudulla kaikkea muuta kuin puhtain asein.
Voimalayhtiön yövartija makaa kuolleena portaikossa, ja Hofheimin poliisin rikostutkijat Pia Kirchhoff ja Oliver von Bodenstein epäilevät, ettei kyseessä ole onnettomuus. Tuulivoimapuiston kannattajilla ja vastustajilla on mielessä muutakin kuin energiapolitiikka. Pelissä ovat valtavat rahat, ja jokaisella asianosaisella on oma motiivinsa tappaa."
Kohtalaisen mielenkiintoinen.
Aiheena erilainen. 
Ei parhaasta päästä

 "Sairaanhoitaja Nina Borg on palannut lapsuudenkotiinsa huolehtimaan syöpään sairastuneesta äidistään. Roolit kuitenkin vaihtuvat pian, ja äiti joutuu pelkäämään tyttärensä puolesta tämän jouduttua väkivallan kohteeksi. Sairaalassa heräävä Nina muistaa, että ennen tajuntansa menettämistä hän kuuli hyökkääjän rukoilevan anteeksiantoa. Pyysikö tämä anteeksi tekoaan – vai jotakin pahempaa, joka on vielä tulossa? Toisella puolen maailmaa, filippiineillä, kolme lähtökohdiltaan hyvin erilaista miestä opiskelee lääketieteellisessä. Heidän välilleen muodostuu vahva ystävyys, ja he kuvittelevat olevansa valmiita tekemään mitä tahansa toistensa puolesta. Mutta kuinka pitkälle ystävyyden nimissä on mentävä? Kun tilanne kehkeytyy niin vaaralliseksi, että omantunnon ja moraalin rajat tulevat vastaan, joutuu vahvinkin lojaalius koetukselle."
Kohtalainen tämäkin.
Kulkee kahdessa ajassa.
Kertomistyyli
ei minun suosikkini. 

"Realismi ja yliluonnollinen sekoittuvat ruotsinlaivalla – Mats Strandbergin menestysromaani on kauhua Stephen Kingin hengessä.Risteilyalus lähtee Tukholman satamasta, matkustajien odotukset ovat korkealla, estot jätetty maihin. Täpötäyteen laivaan on astunut kuitenkin jotain uhkaavaa. Keskellä Itämerta yön sydämessä sitä on mahdoton paeta."
Paha.
Yököttävä.
Luettava pienissä osissa,
ei voi ahmia kerralla.
En pidä 
vampyyritarinoista,
mutta tämä oli pakko
lukea lopuun.


"Samalla hetkellä, kun Will Trent astuu jalallaan hylättyyn varastotilaan, hän tietää, että tästä tulee vaarallisin tehtävä hänen urallaan. Uhri on entinen poliisi, ja veriset jäljet paljastavat, että uhreja on toinenkin, todennäköisesti nainen, joka on siirretty pois rikospaikalta – ja joka on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Rikosta mutkistaa entisestään se, että varastotilan omistaa kaupungin oma sankari, tunnettu miesurheilija, jota maailman kallein asianajaja puolusti puoli vuotta aiemmin raiskausjutussa. Willin ja vastavalmistuneen oikeuslääkärin Sara Lintonin kannalta juttu kehittyy kuitenkin vielä kamalampaan suuntaan. Rikospaikalta löytyy henkilökohtainen yhteys Willin menneisyyteen, joka ei ole täysin puhtoinen. Seuraukset ovat tuhoisia hänen yksityiselämälleen, hänen läheisilleen ja hänen työtovereilleen – ja niille, keitä hän jahtaa."
Joskus sitä kyllästyy
jonkun kirjailijan hahmoihin.
Mutta Karin Slaughterin
hahmoon,Will Trent,
ei vaan kyllästy.
Huh huh.
Suosittelen.

"Pieni Libby Day menettää äitinsä ja sisarensa hirvittävässä veriteossa. Aikuisena hän alkaa epäillä, onko perhesurmassa säästynyt veli, Ben, sittenkään syyllinen. Kovapintaiseksi kasvanut Libby ajelehtii elämässään, hieman kyynisenä ja itseinhoisena. Kun orpoa tukeneiden hyväntekijöiden rahahanat ehtyvät, Libbyllä on kiire tienata vielä jokunen ropo traagisella menneisyydellään. Näin Libby kohtaa merkillisen, murhamysteerejä penkovan ryhmän, Kill Clubin, joka on vakuuttunut Benin syyttömyydestä. Libby kysyy nyt itseltään ensi kertaa: mitä surmayönä oikeasti tapahtui? Veli oli kyllä hurjapäinen, mutta kykenisikö hän murhaan?"
Paha paikka, paha 
ja jännittävä kirja.
Gillian Flynn osaa.
Enpä tiedä,
haluaisinko nähdä
tästä kirjasta
tehdyn
elokuvan.
Suosittelen.