torstai 30. elokuuta 2012

Elokuun kirjat

                                                    

Unohtumaton kuva  vahvasta naisesta, joka yhtä aikaa hallitsee elämäänsä ja saa haluamansa - mutta ei koskaa saavuta onnea tai tasapainoa. Nina Banerjee-Louhija kirjoittaa mukaansatempaavasti ja hän on aina jollain tapaa kiehtonut
minua eksoottisesta olemuksestaan johtuen.
Taidanpa lainata muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja.





Häkkipoika tarttui käteeni kirjastossa. Ennenkin luettu, mutta piti kerrata muistoja. Välillä miettii, että onko nämä Haydenin tarinat tosia vai kuviteltuja. Mutta kyllä ihmiselle voi tapahtua näinkin kamalia asioita.



maanantai 13. elokuuta 2012

Rullanen Synnyinseudullaan: osa 3, ulkomaanmatka ja kotimatka

Kun Rajaseudulla oltiin, käytettiin Veljenpoikaa myös Ulkomailla, 
Ruotsissa.


Kotimaassa Veljenpoika vietiin juurilleen, Isoisoisän ja Isoisoäidin haudalle. Hyttysten armeija lyhensi tämän käynnin tosi lyhyeksi.


Kotimatkalla pysähdyimme näyttämään myös Tanssipaviljongin. Rullanen kävi siellä edellisiltana toteamassa, ettei paviljonki ollut paljonkaan muuttunut 15 vuodessa, ihmiset kyllä. Ja Rullanen oli muuttunut niin paljon, ettei kukaan oikein tunnistanut, eikä myöskään hakenut tanssimaan.




Maisemaa kylälle päin
 Isoäiti ihailee maisemaa järvelle päin

Jatkoimme siis matkaa. Olimme kaapanneet Isoisänkin mukaan, että uudet maalaukset ja tapetoinnit ehtivät hyvin kuivua ennen hänen paluutaan. 

Matkalla Veljenpoika saa taas kuvata poroja.
Pysähdyimme myös Pörröporossa ostaaksemme viimeiset tuliaiset. 
Kuivalihaa ja pororouhetta.


Pysähdyimme tälläkin kertaa Tätilässä, jonne oli ilmaantunut toinenkin Rakkaista Tädeistä. 
Kolme siskosta siis, Keskimmäinen, Iso ja Pienin.

Matka jatkui kahvittelun jälkeen.
Kukkolankosken kohdalla tunsimme yhtäkkiä varrassiian kutsun.





 Isoisä pakkasi loput evääksi.

Veljenpojan mielestä varrassiika ei ollut ihan parasta. Hän jäi vielä odottamaan 
Rullasen tulomatkalla lupaamaa pizzaa.


Nam. vatsa ei kyllä täyttynyt, muilla kuin Isoisällä,  mutta näin on,
 että ei varrassiikaa voittanutta!

Ajaa huruttelimme,
jätimme Isoäidin omaan kotiinsa
ja hurautimme Isoisän ja veljenpojan kanssa
Rullasen kotiin nukkumaan.
Sen pituinen se.

lauantai 11. elokuuta 2012

Rullanen Synnyinseudullaan: osa 2, Lapin Kievarissa

Rullanen halusi käydä myös Lapin Kievarin uusissa tiloissa. Isoäiti, Veljenpoika ja Enon Vaimo pääsivät mukaan.
 


Aluksi pistäydyimme paikallisessa Apteekissa, missä palvelu ei sinä päivänä pelannut. Ehkä toisina päivinä pelasi, emme tiedä.







Matkalla veljenpoika sai kuvata poronpyllyjä yllinkyllin. Viimein hän sanoi, että nyt tää saa riittää. Perillä meitä kyllä odotti poroäiti lapsensa kanssa ja pitihän toki heidätkin vielä kuvata.

Perillä ollaan, kauniin erämaajärven rannalla, ei kuitenkaan kaukana tiestä. 
Turistitkin osaavat kuulemma tänne.
Täällä näkyy osaavan isännän ja emännän käden jälki kauniisti.





Rullanen Synnyinseudullaan: osa 1, matkalla ja perillä

Rullanen sai matkaseurakseen Isoäidin ja Veljenpojan. Kolmestaan lähdimme ajelemaan kohti Synnyinseutua.

Matkalla pysähdyimme Vaskikellossa, pitkästä aikaa. Oli kylmää, mutta urheasti Veljenpoika kiipesi katsomaan kelloja.



Pysähdyimme myös vakiopysähdyspaikassamme, Uljuan tekoaltaalla. Taas Veljenpoika kipitti rappuja ylös katsomaan Ihmettä! Eihän se mitenkään erityinen paikka hänen mielestään ollut.


Oulussa pysähdyttiin Rullasen Opiskelukaverin luona. Hänen siskollaan oli kaunis Reima-kissa. Reimaa sai silittää, jos Reima halusi - yleensä ei halunnut.


Kukkolankoskella lipottiin siikaa.



Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Tätilä, missä yksi Rakkaista Tädeistä jo odottelikin meitä. Veljenpojalle vierailu oli ensimmäinen ja mieleenpainuva.

Hyvän kestityksen jälkeen matkamme jatkui kohti päämääräämme.
Isoäiti ja Veljenpoika jäivät Enolaan, joka oli joskus myös Rullasen Mummola.

Enon pihalla kukkivat elokuussa pionit, Rullanen kuvasi niitä kateellisena. 
Omalla pihalla ne eivät vain suostu kukkimaan.


Enolamummolassa Veljenpoika sai hoitaa lampaita, kissaa (jota piti pitää sylissä hanskat kädessä) ja lenkittää koiraa.




Rullasta odotti Lapsuuden kodissa työmaa, suunniteltu sellainen.
Isosisko ja hänen Miesystävänsä olivat tulleet jo edellisenä päivänä ja tehneet hommista yli puolet, nopeita kun ovat.

Isoisän seinät ja katto saivat puhtaat kasvot. 
Rullanen, Isosisko ja hänen Miesystävänsä olivat tosi ahkeria.







Isoisä ahkeroi ulkopuolella.






Eno Vaimoineen kävi katsastamassa työn tuloksen. Hyväksi kehuivat!