sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Maaliskuun luetut

 
"Veteraanitoimittaja Scott McGrath tutki viisi vuotta sitten mysteerisen, suorastaan kuin savuna ilmaan haihtuneen elokuvaohjaajan, Stanislas Cordovan tapausta. Cordova oli tullut kuuluisaksi suorastaan kauhistuttavilla elokuvillaan, missä mentiin ihmismielin pimeimpiin syövereihin. Elokuvien ja Cordovan ympärille oli muodostunut suorastaan oma kultti, cordoviitit, joiden fanaattisuus tuntui saavan karmaiseviakin piirteitä."
Sivuja 725.
Aika ajoin pitkästyttävä,
toisin paikoin ahmittava.
Jokatapauksessa mielenkiintoinen.
Mutta en tiedä, 
suosittelisinko! 


"Parikymmentä vuotta sitten murhataan nuori raskaana oleva nainen kammottavalla tavalla Ruotsin länsirannikolla Norjan rajan tuntumassa Nordkosterin saarella. Nainen haudataan rantahiekkaan pystyasentoon siten, että vain hänen päänsä jää pinnan yläpuolelle. Kun tulvavuoksi tulee, nainen hukkuu. Tapauksella on silminnäkijä, yhdeksänvuotias poika. Uutterista tutkimuksista huolimatta murha jää kuitenkin selvittämättä."
Mukaansatempaava
tarina.
Ruotsalaiset osaavat, 
mitä siitä vaikka kieli
on välillä tökkivää,
kääntäjästähän se on kiinni.
Suosittelen.

Kansi: Aki Ollikainen: Nälkävuosi"Romaani, pienoisromaaniksikin luokiteltu, vie lukijansa kaartelematta vuoteen 1867, viimeisen Suomessa koetun suuren nälänhädän aikaan, jolloin nälkä ja varsinkin sen liepeillä liikkuneet kulkutaudit veivät maan silloisesta väestöstä kahdeksan prosenttia. Suuret ihmisjoukot jättivät kotinsa ja lähtivät etsimään ruokaa ja elämisen mahdollisuuksia – jostakin."
Hrrr, hui miten
kammottava kirja.
Synkeä tositarina?
Pakko ahmaista loppuun. 

Kansi: Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta" On vuosi 1925. Irene Blum on uhrannut koko elämänsä Seattlen itämaisen taiteen museolle. Museossa avautuu kuraattorin paikka, mutta yllättäen paikan saakin Irenen sijasta Marshall Cabot -niminen mies. Luultavasti sukupuolensa takia. Sisuuntunut Irene päättää jättää Seattlen taakseen ja lähtee Kambodzaan etsimään kuparitauluja, joiden tiedetään kuuluneen muinaiseen khmerien kulttuuriin. Matkatoverikseen Irene saa Simone Merlinin, nuoren ja viehättävän ranskalaisnaisen, joka on saanut mainetta temppelinryöstäjänä. Kuparitaulujen löytäminen toisi heille molemmille mittaamattomasti mainetta. Matkaan lähtevät myös Simonen ensirakkaus Claude sekä Shanghaissa yökerhoa pyörittänyt Marc Rafferty, ja pian selviää, että heistä jokaisella on omat syynsä mysteerin ratkaisemiseen."
Mielenkiintoinen tarina,
"kadonneenaarteenmetsästäjät"-
tyyppinen.
Poikkeuksellinen ympäristö,
Kambodsha.
Suosittelen.

"Kolme vuotta sitten oikeuslääketieteen huippuasiantuntija David Hunter hylkäsi entisen elämänsä kohdattuaan suuren tragedian. Nyt hän elelee maalaislääkärinä pienessä Manhamin kylässä valmiina jättämään menneisyytensä lopullisesti taakseen…Kunnes Sally Palmerin pahoin runneltu ruumis löytyy."
Kyllä dekkarit on mun juttu.
Hotkaisin Beckettin
hetkessä 
ja 
suosittelen.
Taisi olla maaliskuun viimeinen
ja samalla paras. 

 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Katoavaa kansanperinnettä

Rullanen kävi taas 
hautajaisissa.
Toinen rakkaista Enoista
lähti, nyt on jäljellä
enää yksi, vanhin heistä.

Rullasen Pikkusisko,
Äidinkielen opettaja,
valisti Rullasta, että
tämä hautajaisperinne
on vanha suomalainen,
ei lappilainen,
niinkuin Rullanen luuli.

Eno tuotiin oman kodin pihalle 
ennen hautausta.
 Perinteinen havupeti 
odotti talon isäntää.




 Sisällä lähisukulaiset muistelivat
Enoa.

Ennen lähtöä veisattiin
lähtövirsi.


Ja niin Eno sai lähteä, 
oman syntymäkotinsa
pihalta viimeiselle matkalleen.

Kuuset kaadettiin nurin,
Eno on mennyt.


Lähes koko kylä oli saattamassa,
vain murto-osa ihmisistä pääsi 
lähelle.

Hyvää matkaa Eno.
Osa lapsuutta ja 
nuoruutta
haudattiin Enon 
mukana.

 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Rakkaan naisen kaunis lähtöjuhla naistenpäivänä.




               


 

Eivät katoa he,
jotka sydämissämme elävät.
Halki varjojen, unien,
vuosien he hiljaa säilyvät meissä.