Lokakuun luetut

 

"Psykologisen trillerin mestari tutkii viileän tarkkaavaisesti
tappajan mieltä ja näyttää, miten tavallisen ihmisen
elämä muuttuu hyytäväksi helvetiksi yhden väärän päätöksen
takia."

Loppuunsa asti jännittävä tarina. 
Frimansson osaa.
 

"Ruotsin epävirallisena kasvatusguruna paistatellut Anna Wahlgren muuttui vuosi sitten kertarysäyksellä hirviöäidiksi, kun hänen tyttärensä Felicia Feldt julkaisi omaelämäkerrallisen kirjan Felicia försvann. Nelikymppinen Feldt paljastaa kirjassaan, minkälaista elämä lukemattomia äitejä yli kolmenkymmenen vuoden aikana opastaneen Wahlgrenin lapsena oikeasti oli.

Wahlgren nousi pohjoismaisten äitien neuvonantajaksi vuonna 1983 järkälemäisen kasvatusoppaansa Lapsikirjan myötä. Kirjassa yhdeksän lapsen äiti neuvoo yksityiskohtaisesti, miten 1–16-vuotiaiden lasten kanssa tulee erilaisissa tilanteissa toimia. Hänen oppiensa mukaan lapsi tarvitsee muun muassa kiinteät rutiinit ja vähintään yhdet kunnon naurut päivässä."

Rullanen muistaa kyllä, 

että monella tuttavaäidillä oli 80 -luvulla 
 kirjahyllyssään, "kasvatusraamattuna", 

Anna Wahlgrenin Lapsikirja.

Suutarin lapsilta puuttuivat vain kengät, 

kasvatusgurun lapsilta puuttui paljon enemmän.

Niin paha olo jäi kirjan lukemisesta, 

että pistää miettimään, suosittelisinko?

 "Nyt on kiire, ei ehdi selittää pojalle Maan vetovoimaa, murot mahaan ennen kuin ne pehmenevät, sitten töihin, pianotunnille, koululle puhutteluun, vain yksi soitto kännykällä ennen kuin liikennevalot vaihtuvat... sitten auto törmää - ja kuuluu enää sateen rapina.Sarah saa aivovamman, joka vie häneltä tietoisuuden kaikesta, mitä kehon vasemmalla puolella tapahtuu. Hän ei huomaa kätensä heiluvan holtittomasti tai tulleen vyötetyksi housuihin. Hän voi siis yhtä hyvin vetää henkeä sisään ennen kuin puhaltaa sen ulos. Tässä kunnossa ei pidetä kahta palaveria yhtä aikaa vaan opetellaan elämän perusasioita uudelleen.Puolinainen on julman mutta vapauttavan naurun lahjoittava romaani kohtalosta, jota kukaan ei halua mutta joka koituukin pelastukseksi. Edelleen Alicen mieleenpainuvalla tyylillä ja lääketieteellisellä uskottavuudella se kertoo elämän mielekkyyden löytämisestä sieltä, minne se eräänä kiireisenä aamuna unohtui."

Tätä kirjaa sen sijaan Rullanen suosittelee 

ehdottomasti.

Genova osaa kirjoittaa aiheesta, 

hänen ensimmäinen kirjansa 

"Edelleen Alice" imaisi lukijan yhtä lailla 

keskelle aivovammaisen maailmaa. 

Todentuntuista tarinaa, huumorilla höystettynä. 

"Mielenkiintoinen sekä nykyaikaan että menneeseen perustuva jännäri ja poliisiromaani. Bohuslänin rannikko ja merenkulku tulevat tutuksi ja suolan tuoksun sekä pärskeet voi lähes tuntea. Kiinnostusta ei missään mielessä vähennä se, että kirjoittaja on käyttänyt paljon lähdekirjallisuutta, ajoitus on suurinpiirtein oikea ja kerronta on sujuvaa. Myös perhesuhteet ja sukulaiset aiheuttavat todellisessakin elämässä mitä kummallisempaa antipatiaa, varsinkin perinnönjaossa ja jopa pitkälle menneisyyteen ulottuvassa vihassa ja kateudessa."

Olipas mielenkiintoinen päällekkäistarina.

Etenkin menneisyyteen sijoittuva osa

tempaisi mukaansa.

Rullanen suosittelee. 

"Nesserin toinen Barbarotti-kirja on jälleen varsinainen tiiliskivi ja hiukan sitä olisi voinut tiivistääkin. Toisaalta, tapahtumat seuraavat toisiaan niin herkullisen kieroina ja merkittävinä, monet vihjeet kutistuvat omaan mahdottomuuteensa ja Barbarottin oma elämä on myös tärkeässä osassa, joten oikeastaan tässä ei ole mitään turhaa. Poliisin henkilökohtainen elämä ja ajatukset ovat esillä hyvin. Sen sijaan lukija ei voi olla missään vaiheessa oikeastaan varma edes siitä, mitä on aikanaan tapahtunut ja mikä on totta. Ruotsin dekkariakatemia on palkinnut kirjan vuoden 2007 parhaana rikosromaanina."

Hmm.. olipas tarina.

Suosittelen kyllä, vaikka minun 

täytynee lukea loppu uudestaan, että ymmärsinkö

sittenkään mikä oli totta

ja mikä ei.