Ranskanmaalla osa 2

Ranskalaiset aamupalat ovat varsin kevyitä, 

verrattuna esim saksalaiseen.

Aamupalalla sai siis patonkia, croissantia, muroja,

kahvia/teetä sekä tuoremehua. 

Tietenkin erilaisia hilloja oli tarjolla.

Tämän hotellin pikkuruista aamupalahuonetta täydensi

kattoon asti ulottuva safetyboksipino,

pahvilaatikoissa kaikki vielä.

Tänään on juhlapäivä. 

Hääpäivämme kunniaksi Ranska on 

järjestänyt hienon paraatin ja illalla ilotulituksen.

Champs Elyseelle päin siis.

Matkalla näimme useita kauniita ranskalaisia parvekkeita.

 

Turvajärjestelyt olivat hyvät. 

Niistä huolimatta pääsimme kohtalaisen hyville paikoille.

 Rivit olivat suorassa, aseiden piiput linjassa. 
Tätä paikoilleen asettelua katselimme 
lähes tunnin ennenkuin alkoi tapahtua.

 

 

Tässä vaiheessa Rullanen sai kyllikseen 
auringosta ja paraatista. 
Hän päätti lähteä kävelemään kohti 
Riemukaarta. 

Perässä tulevat Mies ja Isoveli 
kyllä löytäisivät Rullasen.

  Ja huhhuh! 

Muutama muukin ihminen oli päättänyt samoin. 

Sitä tungeksintaa. 

Onneksi Mies päätti lähteä mukaan. 

Lupasimme odotella Isoveljeä Cafe Georgen edessä.

Siellä odotteli/tungeksi muutama muukin!

 Police nationale takasi turvallisuuden.

Onneksi tungos väljeni sen verran, että näimme 

Riemukaaren pilkottavan edessäpäin!

(Vai oliko se Pisan kalteva torni?)

Matkalla oli kyllä pidettävä vessatauko.

Beer Station sattui matkan varrelle ja

siinä pysähdyimme.

 

Nyt ollaan jo melko lähellä, kuinka pääsemme tuonne alle?

Tunnelin kautta.

Turistien lisäksi Riemukaaren alta löytyi mm. 

Ranskan lippu ja 
Tuntemattoman sotilaan hauta. 

Liekö ollut kuitenkin ranskalainen tuntematon?

 

Tästä suunnataan kohti Eiffelin tornia. 

Mihinköhän päin? 

Ei hätää, Isoveljellä on kartta päässä ja kädessä.

 

Nyt se jo näkyy!

 

Lasilliset kuohuvaa hääpäivän kunniaksi!

 

Päätimme syödä vähän fiinimmin tänään

Hyvän aterian päälle vähän liikuntaa. 
Nokka kohti Montmartrea.


Onneksi ylöspäin pääsi pikkujunalla. 

 

Sacre Caerin kirkon ulkopuolella oli säpinää ja toimintaa.
Sisällä ei saanut kuvata laisinkaan.

Alaspäin mentiinkin rappuja pitkin. 
Mies laski rappujen määrän. 
Paljonkohan niitä olikaan?

Metrolla kohti Concorden aukiota, että ehdimme ilotulituksen alkuun.

Ikimuistoinen metroasema siellä päässä, rappuja ylöspäin 

oli varmasti miljoona...

Mutta näkymä oli sen arvoinen.
Kiitos Pariisin kaupunki, että järjestitte meille 
hääpäivän kunniaksi näin upean ilotulituksen.

Ilotulitus päättyi ja ne sadat muutkin ihmiset 
rynnistivät samaan Metroon. 
Apua. 
Rullanen ei ole  koskaan ahtautunut
 NIIN täyteen metrovaunuun. 

Isoveli meni edessä 
Rullanen välissä ja 
Mies tunki itsensä väkisin 
samaan vaunuun.

Lähimatkustajat arvelivat meidän olevan 
joko saksalaisia 
tai amerikkalaisia. 
Jääköön se heille salaisuudeksi 
mistä me oikeasti oltiin.

Hyvää yötä Pariisi.