Maaliskuun luetut

 

"Veteraanitoimittaja Scott McGrath tutki viisi vuotta sitten mysteerisen, suorastaan kuin savuna ilmaan haihtuneen elokuvaohjaajan, Stanislas Cordovan tapausta. Cordova oli tullut kuuluisaksi suorastaan kauhistuttavilla elokuvillaan, missä mentiin ihmismielin pimeimpiin syövereihin. Elokuvien ja Cordovan ympärille oli muodostunut suorastaan oma kultti, cordoviitit, joiden fanaattisuus tuntui saavan karmaiseviakin piirteitä."

Sivuja 725.

Aika ajoin pitkästyttävä,

toisin paikoin ahmittava.

Jokatapauksessa mielenkiintoinen.

Mutta en tiedä, 

suosittelisinko! 

"Parikymmentä vuotta sitten murhataan nuori raskaana oleva nainen kammottavalla tavalla Ruotsin länsirannikolla Norjan rajan tuntumassa Nordkosterin saarella. Nainen haudataan rantahiekkaan pystyasentoon siten, että vain hänen päänsä jää pinnan yläpuolelle. Kun tulvavuoksi tulee, nainen hukkuu. Tapauksella on silminnäkijä, yhdeksänvuotias poika. Uutterista tutkimuksista huolimatta murha jää kuitenkin selvittämättä."

Mukaansatempaava

tarina.

Ruotsalaiset osaavat, 

mitä siitä vaikka kieli

on välillä tökkivää,

kääntäjästähän se on kiinni.

Suosittelen.

"Romaani, pienoisromaaniksikin luokiteltu, vie lukijansa kaartelematta vuoteen 1867, viimeisen Suomessa koetun suuren nälänhädän aikaan, jolloin nälkä ja varsinkin sen liepeillä liikkuneet kulkutaudit veivät maan silloisesta väestöstä kahdeksan prosenttia. Suuret ihmisjoukot jättivät kotinsa ja lähtivät etsimään ruokaa ja elämisen mahdollisuuksia – jostakin."

Hrrr, hui miten

kammottava kirja.

Synkeä tositarina?

Pakko ahmaista loppuun. 

" On vuosi 1925. Irene Blum on uhrannut koko elämänsä Seattlen itämaisen taiteen museolle. Museossa avautuu kuraattorin paikka, mutta yllättäen paikan saakin Irenen sijasta Marshall Cabot -niminen mies. Luultavasti sukupuolensa takia. Sisuuntunut Irene päättää jättää Seattlen taakseen ja lähtee Kambodzaan etsimään kuparitauluja, joiden tiedetään kuuluneen muinaiseen khmerien kulttuuriin. Matkatoverikseen Irene saa Simone Merlinin, nuoren ja viehättävän ranskalaisnaisen, joka on saanut mainetta temppelinryöstäjänä. Kuparitaulujen löytäminen toisi heille molemmille mittaamattomasti mainetta. Matkaan lähtevät myös Simonen ensirakkaus Claude sekä Shanghaissa yökerhoa pyörittänyt Marc Rafferty, ja pian selviää, että heistä jokaisella on omat syynsä mysteerin ratkaisemiseen."

Mielenkiintoinen tarina,

"kadonneenaarteenmetsästäjät"-

tyyppinen.

Poikkeuksellinen ympäristö,

Kambodsha.

Suosittelen.

"Kolme vuotta sitten oikeuslääketieteen huippuasiantuntija David Hunter hylkäsi entisen elämänsä kohdattuaan suuren tragedian. Nyt hän elelee maalaislääkärinä pienessä Manhamin kylässä valmiina jättämään menneisyytensä lopullisesti taakseen…Kunnes Sally Palmerin pahoin runneltu ruumis löytyy."

Kyllä dekkarit on mun juttu.

Hotkaisin Beckettin

hetkessä 

ja 

suosittelen.

Taisi olla maaliskuun viimeinen

ja samalla paras. 

 

Katoavaa kansanperinnettä

Rullanen kävi taas 
hautajaisissa.
Toinen rakkaista Enoista
lähti, nyt on jäljellä
enää yksi, vanhin heistä.

Rullasen Pikkusisko,
Äidinkielen opettaja,
valisti Rullasta, että
tämä hautajaisperinne
on vanha suomalainen,
ei lappilainen,
niinkuin Rullanen luuli.

Eno tuotiin oman kodin pihalle 
ennen hautausta.

 Perinteinen havupeti 
odotti talon isäntää.

 Sisällä lähisukulaiset muistelivat
Enoa.

Ennen lähtöä veisattiin
lähtövirsi.

Ja niin Eno sai lähteä, 
oman syntymäkotinsa
pihalta viimeiselle matkalleen.

Kuuset kaadettiin nurin,
Eno on mennyt.

Lähes koko kylä oli saattamassa,
vain murto-osa ihmisistä pääsi 
lähelle.

Hyvää matkaa Eno.
Osa lapsuutta ja 
nuoruutta
haudattiin Enon 
mukana.

 

Rakkaan naisen kaunis lähtöjuhla naistenpäivänä.

               

 

Eivät katoa he,
jotka sydämissämme elävät.
Halki varjojen, unien,
vuosien he hiljaa säilyvät meissä.

Helmikuun luetut

"Mickey Haller on pitkän linjan puolustusasianajaja. Kun lapsenmurhasta 24 vuotta sitten tuomittu Jason Jessup pääsee vapaaksi uusien DNA-todisteiden ansiosta, hän vaihtaa hetkeksi puolta. Haller onvakuuttunut Jessupin syyllisyydestä ja lupautuu erityissyyttäjäksi sillä ehdolla, että saa valita rikostutkijaksi velipuolensa, Los Angelesin poliisilaitoksen etsivä Harry Boschin, ja avustajakseen ex-vaimonsa Maggie McPhersonin.

Tapaus osoittautuu polttavan vaaralliseksi sekä henkilökohtaisella että poliittisella tasolla. Hallerilla ja Boschilla on vastassaan ehdonalaiseen päästetty Jessup, mediaa manipuloiva puolustusasianajaja sekävastahakoinen silminnäkijä, joka ei enää vuosien jälkeen haluaisi ryhtyä todistajaksi. Haller ja Bosch aikovat kuitenkin saada sadistisen murhaajan lopullisesti satimeen, sillä ainoa asia josta Bosch on varma on se, että Jessup aikoo tappaa vielä uudelleenkin."

  Tuttuja hahmoja. 

Loppuun asti luettava kirja.

Voi suositella.   

  

"Tulivana sisältää neljä itsenäistä Diana Gabaldonin teosten maailmaan sijoittuvaa kertomusta: Lehtenä pyhäinpäivän tuulessa, Välitila, Lordi John ja zombien vitsaus sekä Armeijan käytäntö. Kertomukset avaavat uusia ovia Matkantekijä-saagaan ja Lordi John Greyn elämästä kertoviin historiallisiin romaaneihin ja johdattavat toistaiseksi kartoittamattomille maaperille, joista sarjan pääteoksissa on ehkä vain arvoituksellisesti vihjaistu. Eri aikoihin ja paikkoihin sijoittuvat kertomukset heittävät lukijan maagikkojen ja alkemistien Pariisista toisen maailmansodan Lontoon pommituksiin, orjien kapinoinnin ja haitilaisen voodoon sävyttämältä Jamaikalta Quebeciin, jossa ranskalaisten ja intiaanien sota käy kuumimmillaan. Jokainen kertomus kuitenkin kytkeytyy eeppiseen tarinoiden kudelmaan, joka alkoi Skotlannissa vuonna 1945, kun Claire Randall ensimmäisen kerran astui muinaisen kivikehän halkeamaan ja sinkoutui ajassa taaksepäin…"

Jos kenellä, niin Gabaldonilla,

 on kirjoittamisen lahja.

Kirja tempaa mukaansa ja saa

unohtamaan sairaalan valkoiset seinät.

Gabaldonia voi aina suositella.

" Hanne-Vibeke Holstin Mitä he toisilleen tekivät kertoo neljän sukupolven tarinaa. Se alkaa vuodesta 1940, ja samalla kerrotaan vuotta 2011. Eri sukupolvien tarinaa, siis. 1940-luvun kuvaus alkaa ajasta ennen sotaa, jolloin kaksoset Leif ja Leo odottavat saavansa perheeseen pikkusisaren. Sota syttyy, ja vanhempien, Gerdan ja Thorvaldin elo muuttuu vaikeammaksi. Kirja kertoo Leifin ja Leon kasvutarinan lapsista aikuisiksi. Samalla eletään vuotta 2011, jossa toisen kaksosista tytär Helena elää omaa elämäänsä. Hän on saanut tyttären, Sophian, jonka suulla tarinaa välillä kerrotaan. Sophia on tullut tapaamaan äitiään poikaystävänsä Khalilin kanssa suureen gaalaan, jossa Helena palkitaan oopperanjohtajan työstä."

Mielenkiintoinen kasvutarina Tanskasta.

Rullasesta on jännittävää lukea tarinaa 

saman suvun vaiheista eri vuosikymmeninä. 

Tässä kertomuksessa  tapahtuu

paljon uskottavia asioita.

Suosittelen.

Viimeinen matka

Tasan 31 vuotta sitten

helmikuussa

Rullanen

tapasi ensimmäistä kertaa

tulevan Anoppinsa

Vuosien mittaan Anopista tuli

läheinen Ystävä, jonka
kanssa tehtiin
monenlaista matkaa.

Helmikuussa 2014

Rullanen teki viimeisen matkansa 

Anopin kanssa.

Saatteli hänet

kuoleman porteille.

Hyvää matkaa rakas ihminen....